Kasvisruokapäivinä 60 prosenttia yläkoululaisista ei tule syömään. Ruokaa päätyy jäteastiaan.
Kalapuikkopäivinä kouluruoka kelpaa lähes kaikille teineille, 90 prosenttia ryntää syömään (SK 18/2019).
Koululaisten ruokamaku ei ole muuttunut valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2017 uudistamien kouluruokasuositusten mukaiseksi.
Luonnonvarakeskuksen mittausten mukaan tarjoilu- ja lautashävikin yhteismäärä hipoo kouluissa jo pariakymmentä prosenttia, Suomen Kuvalehti uutisoi.
Olisikohan ministeriöissä nyt tarvetta miettiä suosituksiaan uusiksi? Ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä tuntuu jopa ruokahävikki olevan hyväksyttyä. Jääräpäisesti ajettavat suositukset kuulostavat tammipöydän ääressä fiksuilta.
Vastikään Kempeleessä oli kokonainen viikko kasvisruokaa. Loppuviikosta lapset alkoivat ottaa kotoa omat eväät kouluun.
Alakoululaiset kertovat toistuvasti kasvissosekeittopäivän ruokailusta: ”Otetaan ihan pikkuisen lautaselle, sekoitetaan lusikalla lautasen pohjalle ja näytetään opelle, että nyt on syöty.”
Osa nuorista menee syömään lähigrilleille, kun on pakko jaksaa pitkä koulupäivä. Onko tämä enää tarkoituksenmukaista? Halukkaille on kuitenkin tarjolla kasvisruokaa joka päivä ja joka aterian yhteydessä on salaatteja tai raasteita.
Myös Tekes on ottanut voimakkaan kannan punaisen lihan vähentämiseksi ympäristösyistä. Mitenkähän muuten hirvenliha, sitähän kasvaa ihan ilman kasvattamistakin, voinee kuitenkin toistaiseksi syödä?
Varmaankin on naiivia tässä yhteydessä muistuttaa, että maailmassa monet näkevät nälkää ja meillä on vara kikkailla ja tuhlata ruokaa.
Ruuantuotannon ympärillä puhutaan lähinnä siitä, mitä vauhtia maataloutta vähennetään Suomessa. Olisiko siinä ”itua”, että pikemminkin kasvatetaan tuotantoa, tuplataan vaikka!
Raivataan pusikot pelloiksi ja tuotetaan pohjoisen puhtaita ja aromirikkaita kasviksia. Rakennetaan vientituote, niin kuin norjalaiset ovat tehneet lohella.
Monipuolinen ravinto ei ilmeisesti ole enää ihmiselle tarpeen? Ravintoympyrässä pyörii kohta pelkkä keräkaali.