Huittislainen Markus Törmälä & FBI-beat on hionut alkuaikojensa rautalankalinkutuksen radioaalloille sopivaksi keskitien rockiksi. Leppoisan kitararockin ja iskelmän yhdistäminen on tuottanut vuodesta 1997 aktiivisesti soittaneelle yhtyeelle jo yhden jättipotin.
Soolokitaristi Törmälä ei ole yllättynyt siitä, että viime vuonna ilmestyneen Pikkukaupungin poika -levyn aloittavasta Viilentyvän tunteiden turhaan pelkään -rockista on tullut iso radiohitti.
"Toivoimme alusta asti, että levy alkaisi soida kaikkialla, mutta emme ikinä uskoneet, että se löisi läpi noin lujaa."
Ahkerasti eri radiokanavilla höylätty uptempoinen ja mureaa CCR-tyyppistä keskitien rockia hyödyntävä iskelmä oli viimeinen laulu, jonka Törmälä FBI-beat-yhtyeensä kanssa uusimmalle levylleen työsti.
"Biisi tehtiin levylle ihan viime tingassa", muistelee Törmälä yhtyeen uran suurta kultakimpaletta.
Kun yhtye vielä vuonna 2002 ilmestyneellä Tähtihetkiä-debyytillä tapaili rautalankamusiikkia, 1950-luvun rockia ja 1960-luvun alun The Beatles -tyylistä poppia, siirtyi se uudella levyllä suoraviivaisempaan ja rouheampaan ilmaisuun.
Törmälä painottaa, että vaikka kvartetti sulattaakin musiikissaan nyt iskelmän ja potran rockin, ovat sen musiikin juuret yhä 1960-luvun rautalangassa.
"Rautalankamusiikki oli parhaimmillaan 1960-luvulla ja monet omat ihanteeni löytyvät sieltä. Olemme nimenneet musiikkityylimme 'uuden sukupolven turpeeksi', mikä tarkoittaa, että soitamme vanhaa tanssihuttua uusin ottein."
Törmälä uskoo, että yhtye tulee tulevilla levyillään jalostamaan alkuperäistä FBI-beat-soundia yhä pitemmälle.
"Vaikka joku saattaakin pitää musiikkiamme vanhan musiikkityylin pilkkaamisena, haluamme tuoda vanhaan uutta näkemystä ja pyrimme samalla tuomaan perinteiseen rautalankamusaan 2000-luvun sointia", Törmälä viestii.
Porissa rautalankafestivaaleilla vuonna 1997 ensimmäisen isomman keikkansa tehnyt Markus Törmälä & FBI-beat nostaa hattua myös yhtyeen musiikkiin sen uran alussa ihastuneita rockdiggareille.
"Soitamme aina silloin tällöin rautalankakeikkoja terapiamielellä. Vaikka olemmekin aina halunneet musiikkimme kautta päästä tanssilavakansan sydämiin, emme halua unohtaa vanhoja fanejamme."
Arto Kiuru