Saaristonkadun suojatie Koulukadun kohdalla.
Autoiliija pysähtyy kohteliaasti.
Suojatielle astuva jalankulkija nyökkää yhteisymmärryksen merkiksi. Mukavasti päästi menemään!
Hymy kuitenkin kuolee nopeasti – onneksi vain hymy.
Toista kaistaa tulee auto, jonka kuski räplää kännykkää ja posottaa kuuttakymppiä ohi.
Näkemättä suojatietä, sen eteen oikein pysähtynyttä autoa tai jalankulkijaa.
Tietämättä vaaratilanteesta, josta oli lähellä joutua kärsimään syyllisyyttä loppuelämänsä ajan.
Kyse on senteistä. Tällä kertaa onni voittaa epäonnen. Jalankulkija jää henkiin.
Yhä useammin kuulee tarinoita liikenteen läheltä piti -tilanteista.
Yhteistä niille on kännykän käyttö.
Ongelmakäyttö ei koske vain autoilijoita.
Polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita riivaa kertomusten mukaan sama tauti: välinpitämättömyys muuta liikennettä kohtaan, keskittyminen vain oman kännykän some- ja muuhun tarjontaan.
Liikenteessä on monta muutakin vaaraa, joita poliisi torjuu esimerkiksi satsaamalla automaattiseen nopeusvalvontaan.
Tämän syksyn uutuus ovat peltipoliisit, jotka mullistavat automaattisen nopeudenvalvonnan.
Tien pintaan sijoitetut anturit korvaava tutkajärjestelmä mittaa nopeudet jo 150 metrin päästä.
Viime hetken jarruttelu ennen peltipoliisia ei enää auta. Kuva otetaan jo sitä ennen.
Oulun poliisin viime aikojen tiedotteet kertovat yhä useammin huumekuskeista.
Myös perinteisiä rattijuoppoja tuntuu riittävän. Toissa viikonloppuna sama kuski jäi kiinni jopa kahdesti samana yönä.
Moni ajaa ilman voimassa olevaa ajokorttia. Äsken Oulun poliisi pysäytti kuskin, joka ajoi 26:nnen kerran kortitta vuoden aikana.
Missähän tapauksessa saa ottaa huume- ja känniratin tai kortittoman autosta kilvet pois?
Kaikki tekevät virheitä liikenteessä. Usein liukaskin lie.
Siksi hurskas toive onkin, ettei niitä tehtäisi ehdoin tahdoin: kännykkä kädessä, kännissä, huumeissa tai kortitta.