Olin nuorimies ja ostin omilla tienesteilläni Neuvostoliitossa valmistetun käytetyn henkilöauton, elettiin 1960-lukua. Autoa nimitettiin yleisesti nimellä ”Mosse”.
Eräänä torstai-iltana tuli naapurin poika meille ja ehdotti, että lähdetään ravintola Sarkkaan ja otetaan ”joku hassu”.
Niin käveltiin Sarkkaan. Tilasimme kumpikin grogin Koskenkorvaa. Sitten muistin, että tänään oli työnantajani järjestämä illanvietto. Join vain yhden annoksen ja sitten kävelin yli kolme kilometriä esikaupunkialueelle.
Istuin aikani Mossessa ja aprikoin voinko ajaa juhlapaikalle. Tulin siihen tulokseen, että voin ajaa juhliin. Juhlat kestivät kello 20.00–24.00.
Kolme naispuolista työkaveria pyysi, että kyyditseisin heidät kunkin kotiinsa. Niin lähdettiin matkaan. Korvensuoralla katuvalot loppuivat ja panin pitkät valot päälle.
Ensimmäinen vastaantulija oli poliisiauto, joka pysäytti minut, kun olin ajanut pitkät päällä. Mossen pitkien valojen merkkivalo paloi väärinpäin. Poliisi oletti heti, että olen humalassa. Minut vietiin poliisiautossa vanhaan lääninsairaalaan verikokeeseen, ja sieltä poliisilaitokselle kuulusteltavaksi.
Kuulustelussa kerroin tyhmyyttäni ottaneeni yhden kossun Sarkassa. Verikokeen tuloksista ei tietenkään löytynyt tippaakaan alkoholia. Helsingissä oli kuitenkin laskettu, että ajoon lähtiessäni oli veren alkoholipitoisuus 0, jotakin, eli juuri rangaistavuuden alaraja.
Raastuvanoikeudessa minulle tuomittiin kolme kuukautta ehdotonta vankeutta ja ajokortti pois melkein kahdeksi vuodeksi.