Sara & Susiraja keikkailee
45 Specialissa Oulussa
tänään perjantaina ja Koodissa
Kemissä huomenna lauantaina.
Porvoolaisen Sara & Susiraja -yhtyeen keulahahmoa Sara Vilanderia ei juurikaan hetkauta, vaikka Ouluun on ennustettu keikkapäiväksi lähemmäs 30 astetta pakkasta. Ainoa pieni huolenaihe on keikka-autossa kuljettajan jalkoihin puhaltava kylmyys. Nyt autoa on yritetty tilkitä.
"Hyvältä kuulostaa. Minua ei pakkanen pelota. Olen aina naureskellut sille, että ihmiset täällä etelässä eivät osaa pukeutua, kun on kylmä", itsekin ratin takana viihtyvä Vilander toteaa.
Se Vilanderia kuitenkin harmittaa, että tämänkertainen kiertue ei yllä hänen synnyinkaupunkiinsa Rovaniemelle.
"Emme vain saaneet Rovaniemeä mahtumaan kalenteriin. Olen seitsemännellä kuukaudella raskaana, joten meillä on nyt melko lyhyt jakso aikaa keikkailla", Vilander selvittää.
"Mahani alkaa olla niin iso, että homma menee hankalaksi, eikä se tietenkään ole lapsenkaan kannalta mielekästä. Mutta jatkamme keikkailua myöhemmin keväällä tai viimeistään syksyllä."
Paljon kesiä sukulaistensa luona Enontekiön Hetassa viettänyt Vilander kaipaa muutenkin pohjoiseen. Hänen perheensä on hankkinut mökin Pyhä-Luostolta, ja sinne on aina mukava mennä marjastamaan ja nauttimaan tunturimaisemista.
"Onhan se on helpottanut Lapin-ikävää. Mutta kyllähän se aina näin talven tullen pyörii mielessä, että vielä jossain kohtaa elämääni palaan sinne takaisin."
Sara & Susirajan alkuvuosi on mennyt Matkatavaraa-pitkäsoiton ilmestymistä odotellessa. Ensi viikolla oman Kuukaikumo Oy:n kautta julkaistavan uutuuden tekeminen on ollut pitkä prosessi. Biisien pohjia alettiin äänittää jo reilu vuosi sitten, mutta viimeiset lauluosuudet lisättiin vasta viime syksynä.
Osaa uusista kappaleista ehdittiin soittaa myös keikoilla.
"Kappaleita olisi hyvä soittaakin keikalla ennen äänittämistä, koska monet jutut muotoutuvat vasta keikkaillessa. Tietenkin sitä tapahtuu treeneissäkin, mutta keikalla saattaa huomata vaikka jotain äänenkäytöllisiä seikkoja", Vilander sanoo.
Alkuvuodesta 2007 julkaistun Routainen maa -esikoisen materiaali oli Vilanderin ja basisti Lasse Rantasen käsialaa. Uutuus sen sijaan on syntynyt pitkälti improvisoinnin ja jammailun pohjalta. Lopputuloksesta sen kuulee esimerkiksi indierockiksi harvinaisen monipuolisena rytmien hyödyntämisenä.
"Ehkä se on tämän bändin juttu, sellainen aika vapaa groovaava luomismeininki. Että soitto olisi luonnollisen kuuloista", laulajatar miettii.
Sanoituksensa Vilander kirjoittaa elävästä elämästä. Sisällöt vain vaihtelevat.
"Uutukaisella on jopa poliittista kannanottoa, ja se on minulle uutta. En ole mitenkään poliittisesti aktiivinen ihminen, mutta joskus sitä inspiroituu sellaisestakin", Vilander kertoo.
"Minulla on sellainen tapa, että tekstit saattavat lähteä liikkeelle jostain iloisesta asiasta, ja sitten siitä löytyy joku mustuus. Tai toisinpäin. Eli ne ovat tavallaan ilon ja surun, elämän hyvien ja huonojen hetkien, kontrasteja."
Itse kirjoitusprosessi on muuttunut vuosien varrella. Aiemmin Vilanderilla on ollut tapana odottaa inspiraatiota, mutta nykyään hän saattaa ruveta rustaamaan tekstejä hyvinkin tietoisesti.
"Minulla on aina ollut tapana miettiä tekstien kulkuja tarinana ja draamallisesti."
"Olen animaattori koulutukseltani ja teen jonkin verran sitäkin hommaa. En sitten tiedä, kumpi ruokkii kumpaa vai kulkevatko nekin käsikädessä, mutta minulle on luontaista nähdä teksti kuvina."
Animaatioiden tekemisen Vilander tunnustaa jääneen viime aikoina vähemmälle.
Viimeksi hän on väsännyt yhtyeelle musiikkivideon yhdessä rumpali Timi Härkösen kanssa.
"Viime vuosina olen lähinnä piirtänyt sarjakuvaa ja opettanut lapsille sarjakuvan ja animaation tekoa. Nyt olemme kuitenkin muuttaneet niin isoon asuntoon, että olen saanut huoneen, jossa voin itsekin taas ruveta tekemään."
Animaatioista Vilander on löytänyt yhteisen harrastuksen neljä ja puoli vuotta vanhan poikansa kanssa. Itse hän on perinteisen nukkeanimaation ihailija, tietokoneanimaatioiden maisemat näyttävät kovin muovisilta.