Roskilde Pipoihin ja pyöräilyhousuihin sonnustautunut Red Hot Chili Peppers kuntoili perjantaina Roskilden festivaalin päälavalla. Se leikitteli lavalla kuin punttisalilta paennut rasavilli poikalauma.
Soittimiaan murisuttanut ja surisuttanut oli kaikkea muuta kuin arvokas amerikkalainen rockyhtye.
Yhtye sooloili, leikitteli ja ennen kaikkea hauskuutti yleisöä loputtomalla tempoilullaan.
Scatia kappaleiden välissä laulanut ja kirjavasta bassostaan niin möhkälemäistä säröä kuin tarkkoja ja kuulaita melodioita taikonut basisti Fleasta kasvaa yhtyeen sielu. Kitaristi John Frusciante tuo rujolla ja pieniä virheitä kaihtamattomalla soitollaan ja karhealla taustalaulullaan yhtyeen musiikkiin Led Zeppelin -tyylistä painavuutta. Give It Away -kappaleessa yhtye soi liukkaana funk-yhtyeenä, Scar Tissue -hitissä se jytisee kuivana kuin näkkileipä.
RHCP on enemmänkin groteski Marxin veljeksiä muistuttava muusikkorypäs, kuin ryhdikäs, uusgrungeen pimahtanut trendiyhtye. Se uskaltaa viidentoista soittovuoden jälkeen kuulostaa yhtä aikaa Beach Boysilta ja rymistelevältä kellaribändiltä.
Konepoppia
Englantilainen Pet Shop Boys jytisi Roskildessa metallisena. Korkealta laulanut Neil Tennant omisti ensimmäisenä encorena soitetun Being Boring -kappaleen vuoden 2000 Roskilden onnettomuuden uhreille.
Jos Pet Shop Boys olikin 1980-luvulla elitististä musiikkia, popin golfia, on sen musiikki hitsautunut osaksi modernia populaarikulttuuria. Domino Dancing, It's A Sin ja U2-yhtyeeltä napattu, järkälemäiseksi diskotykitykseksi hitsattu Where The Streets Have No Name ovat yhä ne kappaleet, jotka todistavat, että yhtyeellä on paikka aggressiivisen konepopin maailmassa.
Klassikko Go West toimi myös hyvänä lämmittelynä lauantain ja sunnuntain jalkapallon maailmanmestaruuskisojen loppuotteluille. Juuri Pet Shop Boysin jykevästi versioimana se on päätynyt jalkapalloareenoiden hoilatuimmaksi laulelmaksi.
Tom Verlainen johtama Television rakenteli festivaalin vihreällä lavalla unenomaista rockia. Ramonesin ja Blondien kanssa New Yorkin CBGB's -klubilla jo 1974 aloittanut veteraaniyhtye on vaikuttanut solmukkaalla soitollaan varsinkin 1990-luvun indierockiin. Verlainen nasaalin ja falskin laulun ja riffeillä leikittelyn kaikuihin törmää usein modernissa kitararockissa.
Him oli Roskildessa omassa elementissään. Join Me -hitillään keltaisen teltan yleisön sytyttänyt helsinkiläisyhtye on yhdistänyt musiikissaan taitavasti englantilaisen konekilkutuksen, goottisynkistelyn ja reippaan hevipopin.
Yhä yksi suurista
Roskilden Festivaali 2002 on yhä Euroopan suurimpia rockfestivaaleja. Tänä vuonna festivaaliin myytiin 71 000 lippua.
Tanskan Roskildessa torstaina alkanut nelipäiväinen festivaali on kärsinyt muiden alkukesän festivaalien tavoin siitä, ettei sen ole onnistunut houkutella paikalle rockin suuria nimiä. Syyksi tähän festivaalijärjestäjät ovat ilmoittaneet, että suuret nimet panostavat kesällä mieluummin Yhdysvaltain kiertämiseen.
Roskilden festivaalin profiili ei tänä vuonna eroa juuri Seinä-
joen Provinssirockin ohjelmistosta, vaikka esiintyviä artisteja on pari sataa. Edellisiin vuosiin verrattuna festivaalin suurta yleisöä kiinnostavat nimet ovat kuitenkin entistä enemmän painottuneet festivaalin päälavalle ja myöhäisiltaan. Muilta lavoilta tuttuja nimiä saa etsiä täikammalla. Myös tanskalaisten artistien määrä on kasvanut Roskildessa tänä vuonna.
Torstaiyönä pyrotekniikkaa ja kurinalaisena murisevia konerytmejä yhdistelevä Rammstein oli Roskildessa paremmassa vedossa kuin perjantaina iltapäivällä valoisalla päälavalla napakkaa metallia soittanut Slayer.