Ukrainan pääkaupungilla Kiovalla on vielä matkaa omatoimimatkailijoiden paratiisiksi. Lennot ovat kohtuullisen edulliset, mutta hinta-laatusuhteeltaan hyvien hotellien löytäminen kaupungista on haastavaa ja paikallisten englanninkielessä on toivomisen varaa.
Kiova on käymisen arvoinen kuitenkin jo siksi, että sieltä voi tehdä matkan Ternobylin ydinvoimalaan ja sen viereiseen Pripyatin autiokaupunkiin.
Paikallisille matkatoimistoille Ternobyl on kukoistava bisnes. Tuhoutuneen ydinvoimalan alueelle järjestetään sekä päiväretkiä että useiden päivien mittaisia reissuja. Matka on helpoin varata internetin kautta.
Parin tunnin matka Kiovasta Ternobyliin kulkee minibussilla maaseudun läpi. Ruuhkaa niin sanotulla suljetulla vyöhykkeellä ei ole. Vastaan tulee korkeintaan ydinvoimalan alueen työntekijöitä kuljettavia linja-autoja. Vaikka voimala ei ole käytössä, sen infrastruktuurin ylläpitoon tarvitaan runsaasti henkilökuntaa. Ternobyl on yhä ympäristöriski.
Pripyatin kaupunki evakuoitiin pian tuhoisan onnettomuuden jälkeen vuonna 1986. Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin kaupunki on vavahduttava näky.
Autiot kerrostalot ja hotellit kohoavat rapistuneen majesteettisina villintyyneen kasvillisuuden seasta. Ruoho puskee halkeilleen asfaltin läpi. Koulun voimistelusalin seinistä on maali rapissut. Nallet maatuvat päiväkodin pihamaalla.
Retkien vakio-ohjelmaan kuuluu muun muassa ajo niin sanotun Punaisen metsän läpi. Ydinlaskeuman vuoksi mäntymetsä kuoli pystyyn ja muuttui punaiseksi. Saastuneet puut haudattiin maahan. Geiger-mittari tekee Punaisen metsän kohdalla yhä huiman piikin.
Retken päättää vierailu tuhoutuneen nelosreaktorin äärelle.
Huonojalkaisille turisteille Ternobyl ei sovi. Hajoamispisteessä olevat rakennukset ovat sokkeloisia eikä oppaalla ole aikaa vahtia kompastuuko joku lattialla lojuviin kaasunaamareihin tai repsottaviin laattoihin. Hyvät kengät ovat tarpeen, sillä lasinsirpaleita on kaikkialla.
Ternobyl-vierailu tarjoaa matkailijalle ainakin kaksi opetusta: Turismia voi tehdä mistä tahansa, jopa yhdestä maailman pahimmasta teollisuusonnettomuudesta.
Ternobyl on myös muistutus luonnon hämmästyttävästä kyvystä uusiutua. Suljetun vyöhykkeen luontoa on esitelty useissa dokumenteissa, ja myös kiertueen opas jaksaa palata siihen moneen kertaan.
Kaikki ei ole liioittelua: yhtä pulleita kaloja ei uiskentele edes kiinalaispuistojen karppilammissa kuin räjähtäneen nelosreaktorin viereisessä vesistössä. Tosin näitä eväkkäitä on ruokittu turistien pullanpaloilla.
