Oulussa on väkilukuun suhteutettuna selvästi enemmän kehitysvammaisia kuin muissa suurimmissa kaupungeissa. Näin väittää kuuden suurimman kaupungin vammaisille suunnattuja palveluja ruotinut raportti, jonka sisältöä esiteltiin Oulun kaupunginhallitukselle maanantaina.
Esitystekstissä kerrotaan, että Oulussa oli viime vuonna 1547 kehitysvammaista henkilöä. Raportin mukaan se on yhtä kuin 0,75 prosenttia oululaisista. Osuutta verrataan niin sanottujen kuusikkokaupunkien keskiarvoon, jonka kerrotaan olevan 0,46 prosenttia.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) kehitysvammahuollon ylilääkäri Jarmo Körkkö arvioi, että Oulun kohdalla lukema voi olla tarkkakin, vertailuluku ei.
– Mietin Etelä-Suomen lukemia, että mitenhän siinä on ajateltu, hän sanoo.
Oulussa huolehditaan hyvin
Vastaus Körkön pohdintaan on, että muiden kaupunkien kohdalla on mietitty todennäköisesti kehitysvammalain mukaisten palvelujen piirissä olevia asiakkaita. Oulun lukemat ja vertailuksi esitetty keskiarvo löytyvät asiakasmääriä kuvaavista taulukoista, mutta Oulun kohdalla raportin tekstiosuudessa niiden esitetään kertovan myös kehitysvammaisten kokonaismäärän ja osuuden väestöstä.
Vaikka Oulun ero muihin suuriin kaupunkeihin vaikuttaa raportissa suurelta, sekään ei ole erityisen korkea verrattuna arvioihin kehitysvammaisuuden yleisyydestä. Jarmo Körkön mukaan arviot vaihtelevat välillä 0,8–1,2 prosenttia.
Hän esittää, että raportissa esitettyä Oulun muita suurempaa lukemaa voisi tulkita niinkin, että Oulussa kehitysvammaisista huolehditaan hyvin.
– Emme tunne muiden palvelujärjestelmiä hirveän hyvin, mutta jos meillä on ollut vaikka helsinkiläisiä asiakkaita täällä syystä tai toisesta, niin on tullut sellainen olo, että jos siellä on lievä kehitysvamma, niin silloin ei välttämättä kovin helposti pääse palveluiden piiriin, Körkkö sanoo.
Ei kokonaan pielessä
Vaikka raportissa ja kaupunginhallitukselle kerrottiinkin mahdollisesti epätäsmällistä tietoa kehitysvammaisten määristä, väite kehitysvammaisten muita suuremmasta osuudesta Oulussa ei liene kokonaan perusteeton.
Vertailussa mukana olleista kuudesta suurimmasta kaupungista Oulun jälkeen pohjoisin on Tampere.
Jarmo Körkön mukaan tutkimusten perusteella näyttää siltä, että Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Savossa on muuta maata enemmän kehitysvammaisuutta ja sitä lievempiä oppimiseen liittyviä ongelmia.
– Erityisesti näin on Koillismaalla, mutta toisaalta sieltä on ollut merkittävästi muuttoliikettä muun muassa Ouluun.
Geneettiselle alttiudelle kehitysvammaisuuteen löytyy Körkön mukaan selitys historiasta.
Sen katsotaan olevan perua pienestä määrästä perheitä, jotka muuttivat Keski-Suomesta pohjoiseen ja jotka aikojen saatossa laajenivat suvuiksi.
Kustannukset kurissa
Jos kuusikkoraportti ei väitteestään huolimatta anna vertailukelpoista tietoa kehitysvammaisten määristä, niin tiedot palveluja käyttävien lukumääristä lienevät täsmällisiä.
Oulussa kehitysvammahuollon asiakkaita oli vuonna 2019 siis 1547, mutta palveluja kaikki eivät käyttäneet. Palvelua käyttäneiden asiakkaiden määrä oli 1350 eli 0,66 prosenttia oululaisista. Myös se on selvästi yli kuusikkokaupunkien keskiarvon, joka on 0,42 prosenttia.
Oulussa kehitysvammahuollon nettokustannukset ovat suuresta asiakasmäärästä huolimatta koko kuusikon alhaisimmat niin euroissa kuin asiakasta tai oululaista kohden laskettunakin. Asiakasta kohden laskettuna nettokustannukset olivat 20 696 euroa, kun seuraavaksi huokeimpaan hintaan ylsi Tampere, missä nettokustannukset olivat vain himpun alle 30 000 euroa per asiakas.
Osin Oulun nettokustannuksien pienuutta selittää se, että kaupunki kattaa menoja asiakasmaksuilla kuusikon keskiarvoa enemmän. Niiden osuus on kuitenkin Oulussakin vain 4,5 prosenttia bruttomenoista eikä edes koko joukon suurin.
Mikä sitten selittää Oulun pienet kulut? Forum24 kysyi asiasta Oulun hyvinvointipalveluista.
Sosiaalijohtaja Arja Heikkinen ja asiantuntija Hanna-Riitta Kahelin esittivät vastauksessaan koko joukon selittäviä tekijöitä:
– Oulussa pitkäaikainen laitoshoito on purettu Kehas-ohjelman mukaisesti ensimmäisenä suurista kaupungeista ja palvelurakenne on muuttunut. Asiakkaat ovat siirtyneet asumispalveluihin ja lisäksi palveluja on järjestetty asiakkaiden omaan kotiin.
– Kuusikko-raportissa ei näy kehitysvammaisille myönnettyjä muita kuin kehitysvammalain nojalla myönnettyjä palveluja > Kehitysvammaisille tarjotaan palvelua sosiaalihuoltolain (ShL) ja vammaispalvelulain (VpL) nojalla. On huomioitava, että Kuusikko-raporttiin kerätään vain tietyt kehitysvammalain nojalla myönnetyt palvelut, eli kunnissa voi olla laajempi palveluvalikko KvL:n ja ensisijaisten lakien nojalla ShL:n ja VpL:n nojalla, mutta niitä ei tilastoida Kuusikkoon.
– Oulussa painopiste on kotiin annettavissa palveluissa, kuten sosiaalisessa kuntoutuksessa, henkilökohtaisessa avussa jne.
– Asiakkailla on mahdollisuus saada kotipalvelun ja kotisairaanhoidon palvelut omaan kotiin.
– Työ- ja päivätoiminta painottuu omaan toimintaan ja se on kustannuksiltaan edullista.
Listalla ensimmäisenä olevalla Kehas-ohjelmalla viitataan vuonna 2010 käynnistyneeseen ohjelmaan, jonka tarkoituksena oli vähentää kehitysvammaisten henkilöiden laitosasumista. Myöhemmin ohjelma viilattiin lopettamaan laitosasuminen kokonaan vuoteen 2020 mennessä.
Kuusikko-raportin mukaan Oulussa oli vuonna 2019 enää kuusi henkilöä pitkäaikaisessa laitoshoidossa.