Pääsiäisen aikaan Ranskassa kevät on jo pitkällä ja tänä vuonna, kun juhla sijoittuu myöhäiseen ajankohtaan, Pariisin korkeudella ollaan jo oikeastaan kesässä. Pääsiäinen on joulun lisäksi toinen katolilaisten suurjuhla, jolloin kirkoissa on väkeä lähes ruuhkaan asti.
Pääsiäisen tietämiin sijoittuvat myös suurin osa ripillepääsyistä. Ensimmäinen ehtoollinen koetaan noin kymmenenvuotiaana, rippikoulua käydään parin vuoden ajan ja useimmiten koululaisten vapaapäivänä keskiviikkona.
Pääsiäisenä ei ranskalaisilla ole pitkää viikonloppua, sillä ainoa ylimääräinen vapaapäivä on maanantai. Poikkeuksen tekevät kaksi itäistä maakuntaa, Elsass ja Lothringen, jotka ovat luterilaisenemmistöisiä. Siellä pääsiäispyhät ovat samat kuin Suomessa.
Monet pääsiäisajan ruuat ovat samat kuin pohjoisessakin, koska ne ovat perinteitä kristinuskon alkuajoilta. Lampaanviulusta poistetaan useimmiten luut ja liha kääräistään rullalle kuin kääretorttu ja tökitään täyteen valkosipulinkynsiä ja lisätään suolat ja pippurit.
Paisti ruskistetaan ensiksi joka puolelta pannulla ja työnnetään sitten hyvin kuumaan uuniin mutta vain pikku toviksi, jotta sisus jäisi mehevän veriseksi, aivan kuin nautapihvi.
Agneau de sept heures eli seitsemän tunnin karitsa, joka oli muun muassa Vincent Van Goghin suuri herkku, taas on läpikypsää lammasta. Paisti asetetaan kasariin kokonaisten nauriiden, porkkanoiden ja sipulien kera. Lisätään reilusti valkoviiniä ja annetaan hautua tiiviin kannen alla kuusi, seitsemän tuntia.
Suklaakellot,
ranskalainen spesialiteetti
Makian puolelta ovat kurssissaan Suomessakin niin tutut pääsiäismunat, -puput ja -tiput. Taas on kysymys ajanlaskumme alun ja sitäkin vanhemmista symboleista, jotka merkitsevät hedelmällisyyttä.
Ranskalaisilla pääsiäisnameihin kuuluvat myös suklaiset kirkonkellot, jotka liittyvät lapsille kerrottavaan ikivanhaan taruun: Kirkonkellot lentävät Roomaan paavin siunattaviksi ja paluureissulla ne pudottelevat naperoille pikku lahjoja.
Traditioihin kuuluu, että vanhemmat kätkevät karkkeja puutarhaan, joita polvenkorkuiset etsivät touhukkaasti. Nykyään lähes kaikki kunnat järjestävät pääsiäisenä namijahteja puistoihinsa.
Suklaiset kalat, ankat, kellot ja muut valmistetaan lähes poikkeuksetta itse boulangerie´ssa eli leipomo- ja konditorialiikkeissä. Pääsiäinen on se kolmas henkilökunnan hurja maraton jouluhalkojen ja loppiaisen kuninkaitten piiraan lisäksi.
Perheleipomossa
omat pääsiäissuklaat
Suurpariisilaisen Boulangerie Cornetin paakelsipuolen pomo Patrick selvittää: Käytämme parin viikon sisällä yli 300 kiloa suklaata pelkkiin pääsiäisjuttuihin. Rippijuhliin tehdään paljon erikoiskakkuja ja nyt kun pääsiäinen on näin myöhään, niin häitäkin on jo reilusti.
Suklaan käsittely on pikkutarkkaa hommaa. Muottien on oltava ehdottoman puhtaita ja kiillotettuja, suklaan juuri oikean lämpöistä. Eri suklaalaatujen yhdisteleminen on usein hankalaa ja kun suklaa poistetaan muotistaan niin haavereita sattuu silloin tällöin.
Me teemme reilut 2000 isoa munaa, kanaa, kelloa ja vaikka mitä. Sitten lisäksi niihin täytteeksi kaikennäköisiä suklaahahmoja, kaikki käsityötä. Raaka-aineena on pelkästään parhaita suklaalaatuja. Tämä on tosi stressaavaa, mokan ei tarvitse olla kummoinenkaan kun menee sudeksi. Värjätyt suklaat on siveltävä alimmaiseksi muottiin ja sitten vasta lisättävä kauhalla tumma tai maitosuklaa. Tänä vuonna meillä on niin kiirus, että myymälän puolen tytöt auttavat meitä ja liimaavat kuumalla raudalla useampiosaiset suklaat yhteen.
Töihin on tultu tuntia normaalia aikaisemmin eli aamuviideltä. Jokaisella miehellä on oma vastuualueensa, kuka keskittyy muottien kiillottamiseen, kuka suklaan lämpötilan valvomiseen, kuka sitten on muotitusjohtaja.
Patrick koputtelee valmiita pupun- ja kirkonkellon puolikkaita pois muotistaan. Tietysti pääsiäissuklaitten valmistus on vain sivuhomma, sillä boulangerie´n arkeen kuuluvien, croissanttien, rusinaviinereitten tai mansikka- ja muitten leivoksien on valmistuttava normaalisti.
Pääsiäisen tienoilla käydään paljon kylässä ja sukulaisissa. Pullakahvit on täysin tuntematon käsite, syömään sitä yleensä mennään. Koska tapoihin kuuluu, että vierailija tuo tullessaan jälkiruuan, hän kiepsauttaa boulangerie´n kautta hankkimassa kakun ja pääsiäisenä suklaakelloja, -pupuja tai -tipuja, jotka menevät viimeistä myöten kaupaksi.
Yksi perinteisimmistä ranskalaisista jälkkäreistä on mousse au chocolat eli suklaavaahto. Se on helppo toteuttaa eikä siinä ole kauheata vaivaakaan. Varsinaista työaikaa kuluu reilu vartti.
Mousse au chocolat´n makuun vaikuttaa eniten suklaan laatu, kuohkeuteen taas kunnolla nostatetut kananmunan valkuaiset, jotka on sekoitettava hellävaroen mutta hyvin muuhun massaan.
Mousse au chocolat
6—8 hengelle
250 g hyvää, tummaa suklaata
6 kananmunaa
100 g voita
30—40 g sokeria
Paloittele suklaa kattilaan ja sulata joko hyvin hiljaisella tulella tai vesihauteessa. Vatkaa reilun kokoisessa kulhossa kuusi valkuaista kiinteäksi vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa sokeri.
Kun suklaa on sulaa, vatkaa joukkoon pehmennetty voi pieninä palasina niin että massa on sileä. Ota pois tulelta ja sekoita suklaaseen neljä kananmunankeltuaista. Yhdistä suklaa valkuaisvaahtoon useammassa erässä hellävaroin puulastalla.
Täytä noin 2—2,5 desin vetoiset tarjoilukulhot piripintaan vaahdolla ja anna levätä jääkaapissa vähintään kaksi tuntia. Mousse au chocolat vetäytyy automaattisesti hieman kasaan. Tarjoile sellaisenaan tai turauta vähän kermavaahtoa päälle.