"Suurin ongelma imaamien suhteen on varmistaa,etteivät he sekoita uskontoa ja politiikkaa toisiinsa",lausui Ranskan islaminuskon neuvoston CFCM:n puheenjohtaja Dalil Boubakeur hiljattain. Ranskan viranomaisten mukaan maassa on noin kaksikymmentä moskeijaa tai rukoushuonetta, joita johtavat radikaalit islamistit.
Poliisi on hajottanut tänä vuonna kaksi islamistiverkostoa, jotka yrittivät rekrytoida ranskalaisia muslimeja Irakiin taistelemaan. Kaksi ranskalaista itsemurhapommittajaa on kuollut Irakissa ja neljä on kuollut taisteluissa.
Monia tavallisia muslimeja ärsyttää se, että lähes aina, kun muslimeista puhutaan tiedotusvälineissä, kyse on ääri-islamilaisuudesta. Kuten tässäkin jutussa. Närkästyksen voi ymmärtää, sillä vain yksi kahdestakymmenestä Ranskan muslimista sanoo käyvänsä viikoittain moskeijassa. Monen maallistuneen muslimin elämää ei uskonto enää ohjaa muuten kuin tapakulttuurin tasolla.
Muslimit eivät ole löytäneet paikkaansa
Mutta radikalismi kytee Ranskassa, siltä ei pidä sulkea silmiään. Yleisin selitys varsinkin nuorison radikalisoitumiselle on kurjuus. Muslimit eivät ole löytäneet paikkaansa - eikä sitä ole heille juuri tarjottukaan - ranskalaisessa yhteiskunnassa.
Suurin osa muslimeista asuu suurten kaupunkien liepeille rakennetuissa kalseissa betonilähiöissä. Työttömyys nousee paikoittain lähelle neljääkymmentä prosenttia.
Köyhyys ja sosiaaliset ongelmat ruokkivat jengiytymistä ja väkivaltaa. Pariisin esikaupungeissa on kortteleita, joihin edes poliisi ei uskalla pienin partioin mennä. Politiikassa ei muslimeja juuri näy heidän asioitaan ajamassa, eikä liiemmin tiedotusvälineissä tai yritysten johdossa.
Ennakkoluulot ja mielikuvat molemmin puolin ovat iskostuneet syvälle yhteiskuntaan. Vaikka Ranskassa ei juuri avointa, rotuvihaan perustuvaa väkivaltaa ole, piilosyrjintää on sitäkin enemmän, esimerkiksi työhönotossa. Abdullahia tai Mohammedia ei kutsuta työhaastatteluun yhtä herkästi kuin Pascalia tai Thierryä.
Näitä näköalattomia, jo toisen tai kolmannen sukupolven turhautuneita nuoria on helppo vikitellä radikalismiin, joka lupaa elämälle suunnan, tarkoituksen ja päämäärän.
Muslimeja ei ole yritetty sopeuttaa kunnolla
Ranska on yrittänyt sopeuttaa muslimeja yhteiskuntaan laiskasti. Kymmeniä vuosia viranomaiset keskittyivät lähinnä patoamaan ongelmaa lähiöihin ja katselemaan muualle.
Ranska on painostanut muslimeja lähinnä ranskalaistumaan. Viranomaiset ovat kuvitelleet, että siirtolaiset omaksuvat itsestään demokraattisen länsimaisen yhteiskunnan arvot ja käytöstavat, viimeistään Ranskan kansalaisuuden saatuaan.
Monet ovatkin sopeutuneet, mutta merkittävä osa ei. Monet hakevat identiteettiään moskeijoista, joiden saarnamiehet tuovat viestinsä usein suoraan Pohjois-Afrikan tai Persianlahden islamilaisista maista.
Vain neljännes Ranskan noin 1 200 imaamista on ranskalaisia. Jopa joka kolmas heistä ei edes puhu ranskaa. Moskeijoita rahoitetaan usein hämäräperäisellä rahalla muun muassa Saudi-Arabiasta.
Syyskuun terrori-iskut neljä vuotta sitten herättivät Ranskan viranomaiset viimein unestaan. Hallitus alkoi luoda maahan ranskalaista islamia.
Vuonna 2003 perustettiin Islaminuskon neuvosto CFCM, jonka tehtävänä on edustaa uskontokuntaa suhteessa viranomaisiin ja muuhun yhteiskuntaan. CFCM onkin ollut paljon julkisuudessa.
Sen puheenjohtajana on Pariisin suuren moskeijan maltillinen rehtori Dalil Boubakeur, joka on kunnostautunut ääri-islamilaisuuden vastaisten lausuntojen antajana.
Positiivista huomiota valtaväestön keskuudessa hän herätti myös matkustettuaan Irakiin, missä hän yritti auttaa siepattujen ranskalaistoimittajien vapauttamisessa ja hyväksyessään islamilaiset huivit valtion kouluissa kieltävän lain.
Mutta vaikka CFCM on paljon esillä julkisuudessa, monille muslimeille järjestö on merkityksetön, koska se yrittää keinotekoisesti yhdistää erilaiset islamin suuntaukset.
Kokoukset ovat riitaisia. Neuvosto ei päässyt sopuun viime vuonna edes ramadanin aikataulusta. Kaikkein radikaalimmat ainekset puolestaan eivät ole neuvoston työstä kiinnostuneet lainkaan.
Myös naisten asema on heikko. CFCM:llä on myös vähän rahaa. Lisäksi sen valintatapa on elitistinen. Valitsijoina eivät suinkaan ole kaikki muslimit tai kaikki uskovaiset, vaan moskeijoiden ja rukoushuoneiden johto.
"Emme ole luomassa ranskalaista islamia. Me olemme luomassa diplomaatteja", arvosteli neuvostosta keväällä eronnut naisjäsen, Dounia Bouzar.
Hallitus haluaa panna imaamit myös koulunpenkille. Vapaaehtoiset ja ilmaiset ranskan kurssit ovat jo alkaneet, ja tänä syksynä imaamit pääsevät niin halutessaan pänttäämään Ranskan historiaa, kulttuuria ja lakia Sorbonnen yliopistoon.
Raine Tiessalo, tekstit ja kuva
Kaleva julkaisee kuusiosaisen juttusarjan muslimiyhteisöistä keskeisissä Länsi-Euroopan maissa. Sarjan aiemmat osat on julkaistu Kalevassa 13., 17., 19. ja 21. elokuuta.