Ensisijainen syy liikennekuolemien vähentymiseen on valtavasti lisääntynyt tarkkailu. Kaikki viranomaiset ovat sitä mieltä, että ainut todella toimiva keino on "virkavallan pelko".
Aiemmin niin harvinaisista puhallutuksista, ratsioista, nopeuden mittaamisista, kuormien sekä autojen kunnon ja ajoetäisyyksien tarkkailemisista on tullut joka päiväistä..
Myös ranskalaisille täysin käsittämätön ajatus, nollatoleranssi, joka tarkoitta, että yhdenkin kilometrin ylitys sallittuun nähden sakotetaan, on monessa läänissä astunut voimaan.
Rankkoihin toimiin ryhdyttiin yksinkertaisesti koska viime vuosikymmenten tilastot ovat dramaattista luettavaa. Vuonna 1972 Ranskan teillä menehtyi 16 617 henkeä. Vuonna 1981 luku oli 12 428 ja vuonna 1989 kuolemia laskettiin 10 528.
Koko 1990-luvun ajan kolarit vaativat vuosittain yli 8 000 uhria. Vasta presidentti Jacques Chiracin vaadittua tiukkoja toimia alkoivat käyrät selvästi laskea. Vuonna 2002 onnettomuuksissa kuoli 7 242 henkeä.
Liikennevalvontaan on siirretty muista tehtävistä tuhatpäin miehiä, joka ei ihme kyllä ainakaan vielä ole näkynyt rikostilastojen nousuna.
Autoilijat vastustavat,
mutta tuloksia saadaan
Santarmien ja poliisien vanhentunut laitteisto, muun muassa tutkat on täysin uusittu ja maantievalvontaan on sijoitettu useampi lisähelikopteri. Etenkin kaupunkialueille on asetettu varsinaisia väijytyksiä. Siviilipukuiset poliisit tarkkailevat autoilijoiden rikkeitä ja ilmoittavat niistä vähän kauempana oleville sininuttuisille kollegoilleen.
Viime vuoden toisella puoliskolla asetettujen automaattitutkien avulla on rätkäisty noin 180 000 ylinopeussakkoa, jotka ovat tuoneet valtiolle noin 16 miljoonaa euroa.
Tämän vuoden aikana uusia tutkia asennetaan 450.
Osa ranskalaisista autoilijoista katsoo, että tehostettu liikennevalvonta on pelkkää rahankeräystä mutta luvut puhuvat puolestaan. Vuoteen 2002 nähden viime vuonna jokaisena päivänä säästyttiin neljän ihmishengen menetykseltä.
Varsinainen ihme tapahtui viime vuonna Pariisin ykköskehätiellä, jota käyttää arkipäivisin reilut miljoona autoilijaa. Tällä 32,5 kilometrin pituisella tieosuudella ei kuollut ainuttakaan henkilöä. Se oli ensimmäinen kerta sitten kehän avaamisen 1970-luvun alulla.
Vaikka parempaan päin ollaan menossa niin paljon on vielä tehtävää. Jos Ranskassa kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana liikennekuolemien määrä on jakautunut kahdella niin Saksassa luku on kolme. Brittein saarilla, jossa asukkaita ja autoja on suurin piirtein saman verran kuin Ranskassa, liikennekuolemia on vuosittain noin 3 500.
Edelleenkin alle 24-vuotiaitten tilastot ovat mustia. Väestöstä heitä on 13 prosenttia mutta liikennekuolemissa he näyttelevät 26 prosentin osuutta.
Maaliskuun ajokorttiuudistuksen toivotaan tuovan parannusta asiaan. Mm. ensimmäisen kolmen vuoden ajan tuoreen kortin haltijat ovat koeajalla.
Tuona aikana ajoluvan menettää herkästi ja parikin pientä rikettä johtaa pakolliseen jatkokoulutukseen.