Kirjoittaja kuuluu Kalevan
nuorten kirjoittajien ryhmään.
Voiko olla yksinäinen, vaikka on osa perhettä? Tuntevatko vanhemmat todella lapsensa ja lapset vanhempansa? Voiko yhteisöllisyyden puute viljellä unelmia? Näitä kysymyksiä katsoja kohtaa Oulun taidekoulun Underground-teatterin näytelmässä tmi Ikaros.
Nuorten uurastus palkittiin, kun ennakkoraati valitsi tmi Ikaroksen valtakunnallisille Ramppikuume-teatteripäiville Kankaanpäähän. Hakeneista 14 näytelmästä viisi valittiin esiintymään katselmukseen. Kymmenettä kertaa kohoaville teatteripäiville Oulun taidekoulu lähettää jo seitsemännen näytelmänsä.
Ikaroksen juoni pohjautuu kevyesti antiikin Ikaros-taruun, jossa poika rakentaa itselleen siivet ja lentää niillä tuhoisin seurauksin liian lähelle aurinkoa. Näytelmän dialogin ovat rakentaneet näyttelijät ohjaajansa Ulla Kaislarannan johdolla.
Lavasteiden ja näyttelijöiden matka Keski-Suomen tuntuu Underground-teatterista pikku hommalta näytelmän työstöön uhrattujen kuukausien rinnalla.
Jo viime syksynä 12 nuoresta koostuva ryhmä työsti teemaa lyhyiden improvisaatioharjoitusten avulla. Tmi Ikaroksessa Klovnin roolia esittävä Reetta Tihinen, 17, kertoo, että ryhmä tutki eri filosofien käsityksiä ihmisyydestä ja yhteisöllisyydestä.
"Sitten me siirrettiin pikku porukoissa onkimamme ajatuksemme lavalle."
Ryhmä harjoitteli myös katsomon kautta tapahtuvaa kommunikointia. "Roolihenkilöt puhuivat toisilleen, mutta suuntasivat katseensa yleisöön", Reetta kertoo.
Kymmenen vuoden taidekoululainen ja Pahiksen roolin tmi Ikaroksessa näyttelevä Seila Laakso, 20, on produktion valmistusprosessin ohessa kirjoittanut omaa päättötyötään Oulun taidekoulun esittävän taiteen linjalta. Tekstissään hän tutkii, miten liikkeiden avulla voi viestittää roolihenkilön tunteita.
"Repliikit tukevat näyttelijäntyötä, mutta ilmeet ovat ne, jotka paljastavat eniten", Seila selvittää. Seila kertoo vievänsä kirjallisen urakan loppuun, kunhan Kankaanpään reissu on historiaa.
Ennen ensi-iltaa näyttelijät painivat teatterin kimpussa viikko tolkulla ja viikonloppuina jopa öitäkin. Näytelmä muovautui palasista vielä kenraaliharjoitusten jälkeen.
"Ei meillä ollut valmiita vuorosanoja, mutta kyllä perusrepliikit muodostuivat pysyviksi, kun näytelmä hioutui", Alistujan roolin hallitseva Siiri Ervasti valaisee.
Ikarosta näyttelevä Ripe Ala-Ketola, 17, paljastaa, että yhdessä esityksessä erään näyttelijän väärin ajoitettu kommentti oli vähällä sekoittaa koko kohtausjärjestyksen, mutta improvisaatiolla siitäkin selvittiin.
Tammi-helmikuun aikana olleet yhdeksän esitystä olivat näyttelijöiden mukaan kovin erilaisia keskenään. Reetta muistelee, miten välillä yleisö nauroi ja itki henkilöhahmojen mukana, kun taas joskus katsomossa vain räpellettiin matkapuhelinta.
"Silloin tuntui, että halusivatkohan ne alunperinkään tulla katsomaan teatteria", Reetta epäröi. Ripe kuitenkin tyynnyttelee, että kukaan ei sentään ollut uskaltanut nauraa näytelmän herkässä loppukohtauksessa.
Ramppikuumetta tähystäen Underground-teatteri lämmittää tmi Ikaroksen taidekoulun teatteristudiossa. Ryhmän kokoon kerääminen on välttämätöntä ja yhteisöllisyyden tarve näkyy taidekoululaisten teatterissa. Jokaista tarvitaan ja ryhmän pitää toimia kokonaisuutena, jotta se venyisi parhaaseen suoritukseensa Kankaanpään lavalla.
"Teatterissa on uskallettava hypätä ja luottaa, että toinen ottaa vastaan", Ulla rohkaisee näyttelijöitä.
Kuten antiikin Ikaros-tarussa, Oulun taidekoulun näytelmässä Iikka tahtoo koetella rakentamiaan siipiään tietäen samalla, että unelmat kannattelevat.
Myös Oulun taidekoulun teatterilaisilla on oma haaveensa: säilyttää teatteri aina osana elämää.
Kaisa Karvinen