Jalkapallomaalivahti on hermostorakenteeltaan samanlainen tyyppi kuin mäkihyppääjä: ollakseen hyvä ei voi ajatella, että touhu saattaa olla vaarallista. Jos pelkää, ei taatusti pelaa.
"Rämäpää olen ollut aina. Pienenä kiipeilin vaikka minkälaisilla rakennustelineillä. Ja kun ala-asteella innostuin jalkapallosta, maalivahdin paikka oli kuin luotu minulle. Kai olin sen verran laiskakin, ettei huvittanut juosta niin paljon", Virva Junkkari naurahti.
Hän astuu tänään lauantaina tolppien väliin Suomi-Hollanti maaottelussa. Paikka avauskokoonpanoon avautui, kun maajoukkueen ykkösmaalivahti Satu Kunnas loukkasi polvensa niin pahoin, että edessä on puolen vuoden sairasloma.
"Tämä on tätä. Olemme Sadun kanssa kolunneet maajoukkueita yhdessä kymmenkunta vuotta. Tietenkään toiselle ei toivo loukkaantumista, mutta samalla minulle tuli mahdollisuus. Sitä vartenhan maalivahteja on useampi, että kukin vuorollaan on valmis astumaan tolppien väliin", HJK:n maalivahti puntaroi.
Italian mestaruus huippusaavutus
Virva Junkkarilla riittää kokemusta, vaikka pelattuja aikuisten maaotteluja ei takana ole kuin kuusi. Uran varrelle mahtuu kolmen vuoden jakso Italiasta.
"Ehdoton urani huippuhetki oli, kun voitimme Lazion joukkueen kanssa maan mestaruuden. Sarjassa olimme toisen seuran kanssa tasapisteissä, loppuottelu päättyi myös tasan. Rangaistuspotkukilpailussa torjuin yhden eli juuri mestaruuden meille ratkaisseen pilkun. Se tuntui huimalta."
Päätös paluusta Suomeen oli helppo tehdä.
"En oikein löytänyt itselleni oikein omaa paikkaa, kun naisjalkapallo ajautui Italiassa melkoiseen kriisiin. Niinpä päätin tulla tuttuun ja turvalliseen HJK:n joukkueeseen - parempi niin, kuin jäädä ajelehtimaan jonnekin. "
Pelkkä pelaaminen ei elätä
Nyt Virva Junkkarilla on kauaskantoinen tavoite, tietenkin jalkapallon ehdoilla.
"Pelaamalla ei naisjalkapalloilija Suomessa elä. Töitä pitää tehdä siinä ohessa. Minun pitäisi löytää elämälleni päämäärä, pelaaminen loppuu aikanaan", Junkkari pohti.
Kun taustalla on liikunnanohjaajan koulutus, leipäpuu saattaa löytyä jalkapallonkin parista.
"Juu, eivät valmentajan hommat ollenkaan ole poissa laskuista. Olen minä jonkin verran nuoria ohjannutkin", maalivahti mietti.
Edellisen Hollanti-ottelun Virva Junkkari katsoi vaihtopenkiltä helmikuussa 2004 Las Palmasissa.
"Ketään erityisen vaarallista hyökkääjää ei jäänyt mieleen. Mutta joukkueen pelityyli oli sellainen, että he vetäytyivät heti pallon menetettyään nopeasti omalle kenttäpuoliskolleen. Kukaan ei karvannut ylhäältä: se antoi meidän puolustuksellemme mahdollisuuden kierrättää palloa", Junkkari muisteli.
Joukkue täynnä hauskoja tyyppejä
"Ihana astua taas kentälle, tässä porukassa. Kaikki ovat niin hauskoja tyyppejä. Edellisestä maaottelustani (Suomi-Meksiko maaliskuussa) on sentään jo sen verran aikaa kulunut. Topparit Sanna (Valkonen) ja Tiina (Salmén) johtavat puolustusta niin hvyin, että minun on helppo olla."
Virva Junkkari on poikkeuksellinen vantaalainen: Pohjois-Suomen olosuhteet eivät ole uutta.
"Isäni suku on Paltamosta. Siellä tulee kesäisin aina mummon luona oltua. Tällä reissulla en kyllä ehdi mummon luokse."
Suomen valmennusjohto löysi harjoitusten jälkeen Castrenin kentän penkiltä hollantilaisten taktiikkalehtiön.
"Palautetaan heille eikä avatakaan. Jos edessä olisi MM-loppuottelu, saattaisi tulla kiusaus hieman vilkaista", päävalmentaja Michael Käld naurahti.
Naisten maaottelu Suomi-Hollanti pelataan tänään Castrenin kentällä klo 18.
