Onko yrittäjällä aikaa harrastaa?
”On, jos osaa sanoa EI”, naurahtaa Valokki Design yritystä pyörittävä ja leijasurfausta intohimoisesti harrastava Heidi Alamikkelä.
”Yksi syy miksi lähdin viisi vuotta sitten päätoimiseksi yrittäjäksi, oli se, että halusin itse päättää kalenterini menoista. Jos on hyvät tuulet, voin useimmiten muokata työn tekemiset tuulten mukaan ja pääsen leijasurffaamaan hyvällä säällä. Tietenkin myös työt pitää tehdä aikataulussa ja aina ei ole mahdollisuus mennä, kun haluaisi. En varmaan olisi yrittäjä ilman tätä lajia ja minusta juuri yrittäjän vapaus toteutuu siinä, kun saa itse päättää missä ja milloin tekee työnsä.”
Pelkoa ja tuulta päin
Heidi on harrastanut leijasurfausta vuodesta 2012 saakka.
”Olin silloin eronnut ja käynyt läpi lapsettomuushoitoja ja etsin uutta suuntaa elämässäni. Ajattelin kerran, kun pyöräilin silloiseen työpaikkaani, että Oulussa tuulee aina. Miten tuulesta voisi oppia nauttimaan? Sitten kävin koiraa ulkoiluttamassa Nallikarissa ja näin siellä leijasurffareita elämäni ensimmäisen kerran. Innostuin jostakin syystä siitä lajista ja kotiin tullessani aloin googlaamaan mistä ihmeestä siinä on kyse. Sitten löysinkin sattumalta Oulusta leijakoulu Lappiksen ja olin sinne yhteydessä ja siitä parin päivän päästä olinkin jo kurssilla”, Heidi kertoo harrastuksen alkumetreistä.
Aikaisemmin Heidi ei ollut harrastanut mitään leijasurfausta edes läheltä liippaavaa.
”Kävin juoksemassa ja pumppitunneilla, pyöräilin ja talvisin hiihdin”, Heidi muistelee ja pohtii samalla, että leijasurfaus on hänelle itse asiassa yllättävä lajivalinta.
”Sitten tuo ensikohtaaminen vei täysin mennessään. Jo ensimmäisen kerran kun sain leijan käteeni, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Aluksi leijasurffaaminen oli pelottavaa ja vaikeaa, onneksi mukana oli hyvä opettaja Harri Rautava Leijakoulu Lappikselta.”
Harrin avustuksella Heidi pääsi lajin pariin turvallisesti.
”Vaikka siinä taisi kyllä kestää kauemmin kuin yleensä koska pelotti niin paljon. Silti jostakin syystä kuitenkin rakkaus lajia kohtaan oli niin suurta, että pääsin lopulta irti pelosta. Tosin edelleenkin joka kerta alkuun hieman pelottaa, onhan kyse tuulilajista, jossa voi tulla vastaan vaikka millaisia yllättäviä tilanteita.”
Oulusta löytyy
upeita rantoja
”Leijasurffauksessa parasta on ulkona oleminen ja kesällä vesi. Rakastan merta ja on upea tunne, kun voi olla osittain tuulen vietävänä, mutta silti hallita tekemistä ja harjoitella uusia temppuja, kuten erilaisia hyppyjä.”
”Aina löytyy uutta opeteltavaa ja uusia juttuja ja leijasurfaus tuo mukanaan vapauden tunteen ja hetkessä olemisen. Siinä unohtuu kaikki muut asiat. Laji on myös siitä mukava, että on saanut tutustua upeisiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä”, Heidi fiilistelee.
Oulussa Heidi leijasurffaa pääasiassa Nallikarissa.
”Kesällä täällä on upea ranta kyseiselle lajille länsituulien suhteen myös Toppilansaaressa ja mikäli tuulee toisesta suunnasta voi kesällä suunnata vaikkapa Hailuotoon, josta löytyy rantoja jokaiselle tuulen suunnalle.
”Oulussa on maailman parhaimmat puitteet lajin harrastamiseen ja talvella harrastetaan meren jäällä. Käyn myös kerran vuodessa tunturissa leijojen kanssa ja olen käynyt myös muun muassa Kalajoella ja Porin Yyterissä sekä Rovaniemellä harrastamassa. Ulkomailla olen päässyt vain kerran leijasurffaamaan ja haaveissa onkin päästä useammin ulkomaille.”
Heidi kokee, että mieliinpainuvimmat hetket harrastuksen parissa liittyvät uuden oppimiseen ja onnistumisen kokemuksiin. Esimerkiksi, kun takana oli pari kesää harjoittelua, Heidistä alkoi tuntua, ettei opi lajia koskaan.
”Sitten viimein alkoi sujua käännökset ja kaikki muukin, se oli upeaa.”
”Lisäksi kokemukset Kap Verdessä ja Pallaksella ovat olleet hienoja, kun on saanut harrastaa lajia upeassa ympäristössä ystävien kanssa.”