Lauri Saarela ja Viivi Virkkula kiinnostuivat toisistaan talvisodan alla ja kirjoittelivat toisilleen syksystä lähtien.
Jo neljäkymmentä vuotta täyttänyt Saarela työskenteli apulaiskaupunginpuutarhurina Helsingissä.
Iiläinen Virkkula oli ehtinyt täyttää 28 vuotta. Sota sitoi vanhimman tytön kotitilaan, kun veli ja sisko komennettiin palvelukseen.
Laurin ja Viivin kirjeenvaihto kertoo kaipuusta ja epäuskosta.