Saxon nousi englantilaisen hevin uuden aallon kärkeen 1980-luvun alussa Iron Maidenin ja Def Leppardin rinnalla. Uudella levyllään The Inner Sanctum bändi yhdistää verevää hard rockia ja kelttiläistä mystiikkaa.
"Metalli on yhtyeen jokaiselle jäsenelle yhä kaikki kaikessa", yhtyeen laulaja Biff Byford selittää vuonna 1976 Englannin South Yorkshiressa perustetun bändin pitkän iän salaisuutta.
"Kun bändi on hyvä, ja sillä on riittävästi intohimoa musiikin tekemiseen, se sytyttää faninsa vuosien jälkeenkin", Byford kuittaa.
Kun Saxon edellisen kerran vieraili Oulussa heinäkuussa 1981 järjestetyn Kuusrockin lauantain pääesiintyjänä, Byford nousi yleisönsä eteen tiukkoihin raidallisiin spandex-housuihin ahtautuneena käkkäräpäisenä hevihujoppina.
Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Byford on kuin raskaan rockin Gandalf Harmaa.
Vaaleahapsinen, arvokkaasti vanhentunut muusikko uskoo, että Saxon pitää kourassaan yhä niitä valttikortteja, joilla sen onnistui pelata itsensä suuren eurooppalaisen heviyleisön suosioon 1980-luvulla. Laulaja pitää yhtyettään rockin peribrittiläisenä ilmentymänä, joka ei suostu mistään hinnasta uhraamaan itseään kaupallisuuden alttarille.
"Uusin levymme vihjaa juuri siihen, miten tuhotaan asiat, joita ihmiset pitävät elämässään kaikkein pyhimpinä", hän filosofoi.
Perinteisiä ovat myös ne ainekset, josta Saxon on kautta vuosien musiikkiaan ammentanut. Kun yhtyeen yksi aikalainen, Iron Maiden, on itse luomansa hevimytologian vanki, Saxon uskaltaa estoitta raapustaa lauluja niin ihmissuhteista kuin oluen ääressä tai moottoripyörän satulassa koetusta vapauden tunteesta.
"Pelkkä rakkauslaulujen kynäileminen saattaisi olla todella ikävystyttävää", laulaja mittailee.
The Inner Sanctum -levyllä Saxon herkuttelee niin uskonnollisilla teemoilla kuin historiallisilla tarinoilla. Levyn aloittava State of Grace yhdistää näppärästi gregoriaanisen kirkkolaulun ja kelttiläisen mystiikan. Levyn päättävä Attila The Hun on omistettu Eurooppaa 400-luvulla kiusanneelle hunnipäällikkö Attilalle.
"Historialliset hahmot istuvat heviin hyvin", Byford uskoo.
Hengellistä heviä Saxonilta on silti turha odottaa. Byford painottaakin, että vaikka levyn aloituskappale alkaa gregoriaanisella kuorolaululla, on kyseessä kelttiläiselle muinaisuskolle kirjoitettu ylistys.
Uuden levyn äänitysten ja maaliskuussa alkaneen kiertueelle treenaamisen ohella Byford on ehtinyt kirjoittaa elämäkertansa, ja ladata yhtyeen kotisivuille kasapäin yhtyeen alkuajoista kertovaa kuva- ja juttumateriaalia.
Ensimmäiset keikkansa Saxon teki 1970-luvun lopulla samoihin aikoihin, kun Sex Pistols ja The Clash aloittelivat uraansa.
Olimme samalla tavalla poliisille ja hallitukselle ilkkuvia vallankumouksellisia kuin punkkaritkin. Satuimme vain pukeutumaan toisella tavalla ja soittamaan erilaista musiikkia", Byford muistelee.
Laulaja muistelee, että liimatukkaisia hevimiehiä pidettiin progressiivisen rockin jatkeina, eikä raskaalla rockilla koettu olevan juuri kaupallista potentiaalia.
Kun vauraat punk-kuninkaat matkasivat keikoilleen limusiineilla, sai Byfordin ja Spinal Tap -filmin innoittajana toimineen silloisen basisti Steve Dawsonin yhtye kiertää Englannin pubeja ja kuppiloita nälkäpalkalla.
"Myös meissä oli tukuittain vihaa, minkä voi yhä kuulla monista tuon ajan biiseistämme", Byford kuittaa.
Saxon esiintyy Oulun Teatrialla
sunnuntaina 6. toukokuuta. Lämmittelijänä soittaa saksalainen
Masterplan.