Oulun evankelisluterilaisen hiippakunnan piispa Samuel Salmi lähestyy joulunaluskiireitä Mika Waltarin joulutarinan kautta.
"On hämmästyttävää, että tarina on kirjoitettu 62 vuotta sitten. Siinä puhutaan kiireestä, hössötyksestä ja lahjapaljoudesta", Salmi sanoo. "Ainoa ero nykyisyyteen on, että termiä reklaamivalot ei enää käytetä", hän hymähtää.
Salmen mielestä juhlaan virittäydyttäessä on luonnollista etsiä arjesta irrottautumista ja sen yläpuolelle kohottautumista kiirehtimällä ja hössöttämälläkin. "Mutta kun siitä tulee itsetarkoitus, tilanne kääntyy päälaelleen." Salmi toivoo, että kiireen keskelläkin joulun tarkoitus olisi pinnalla ja muistettaisiin miettiä sen merkitystä.
Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispa Panteleimon korostaa, että joululla on tärkeä merkitys meille pimeässä talvessa asuville. "En tiedä, miten jaksaisimme elää tätä aikaa ilman joulua. Muualla maailmassa tuskin vietetäänkään joulua niin perusteellisesti kuin Suomessa."
Positiiviset tunteet
ylikorostuvat
Panteleimonin mielestä joulu on yhä Suomessa aidoimmillaan, vaikka sen maallistumisesta puhutaankin paljon.
Hän määrittelee itsensä hivenen lapselliseksi ja tunteelliseksi romantikoksi "Ja siihen joulu sopii hyvin", Panteleimon myhäilee. "Mutta jos kristillinen sisältö ei ole joulujuhlassa mukana, se rupeaa ontumaan."
Ortodoksipiispa kertoo taannoisesta vierailustaan Rovaniemelle ja Joulupukin pajalle. Hän kertoo viihtyneensä ja ihailee ammattitaitoista Joulupukkia, joka puhuu monia kieliä. "Silti tuli tunne, että jotain puuttuu. Kaikki oli rakennettu vain sadun varaan. Kristillinen perinne oli häivytetty."
Joulu ei ikävä kyllä ole kaikille rauhallista aikaa, moni perhekriisi kärjistyy silloin.
"Kieltämättä jouluun liittyy sellainen viritys, että kaikki pitää olla, läheisyyttä, lämpöä ja mukavaa tunnelmaa. Positiivisia tunteita ylikorostetaan", Salmi sanoo.
Ylivirittyneisyys aiheuttaa sen, että ristiriitoja ei kestetä. Silloin etsitään helposti korviketta päihteiden käytöstä ja paha olo korostuu, pahoittelee Salmi.
Hän muistuttaa, että itselleen pitäisi myös olla armelias. "Sanoma on sama, vaikka siniseen hetkeen ei päästäisikään", Salmi sanoo. "Ja siihen voi tarttua muulloinkin kuin jouluna."
Joulu ei ole kodin ja suvun juhla enää yhtä paljon kuin aiemmin. Panteleimonin mukaan siinä heijastuu nykyinen kehitys. "Enää ei ajatella, että sukulaisuussuhteita pitää hoitaa. Sillähän ei ole markkina-arvoa", Panteleimon kritisoi. Hän muistuttaa yhteydenpidon ja itseä vanhempien kunnioittamisen tärkeydestä, muulloinkin kuin jouluna.
Panteleimon muistelee omaa lapsuuttaan Vieremällä Pohjois-Savossa ja tuo esiin antamisen osuuden hyvään mieleen. Äiti kokosi joulupaketteja, joita perheen lapset jakoivat yksinäisille vanhuksille. "Muistan paikat ja ihmiset vieläkin ihan tarkkaan. Siitä voisi kirjoittaa joulukertomuksen", Panteleimon pohtii. "Lähimmäisen rakkautta voi ilmaista monella tavoin, ja yritystä pitää olla", kannustaa Panteleimon. "Näitä asioita on syytä pohtia, vaikkeivät ne tulekaan koskaan valmiiksi."
"Jokaisen on ymmärrettävä, että on itse nähtävä vaivaa henkisen kasvun eteen ja sen pohtimiseen, millaisista arvoista elämänsä rakentaa", piispa Salmi sanoo. "Ei yhteiskunta voi tuoda niitä ihmisille valmiina."
Hän korostaa, että yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, että länsimaiset arvot säilyvät kehyksinä elämälle.
Panteleimon lisää, että ihmiset tuntuvat arvostavan kirkkoa, mutta arvojen siirtäminen lapsille vaatii myös vaivaa. "Lapset pitää viedä kuuntelemaan kauneimpia joululauluja, jotta he saavat elämyksiä. Lisäksi pyhäkoulussa käyntikin vaatii aikaa ja vaivaa. Ei se tule hyllyltä."
Kirkon rytmi muuttuu
ihmisten mukana
Salmi painottaa, että kirkko on muuttunut maailman mukana, onneksi. "Muistelen murheellisena 1960-luvun loppua, kun radiossa sai soittaa vain rajoitetusti kristillisiä joululauluja", Salmi sanoo. Hän toteaa, että kirkon sanomalle - välittämiselle, rakkaudelle ja uudelleen aloittamisen mahdollisuudelle - on tilaa tässä kovien arvojen maailmassa.
Siitä kertoo esimerkiksi, että kauneimmat joululaulut ovat erittäin suosittuja ja tilaisuuksia järjestetään entistä enemmän. "Ihmiset haluavat palata siihen, mikä on tuttua lapsuudesta", Salmi sanoo.
Yksi muoto, jolla kirkko on muuttunut, on jouluaamun hartausten suosion siirtyminen aaton ja jouluyön puolelle. Se kertoo yhteiskunnan ja elämänrytmin muuttumisesta kaupunkilaiseksi. "Monelle nuorellekin jouluyön jumalanpalvelus on tärkeä jatke jouluillan vietolle."
Jouluyönä
piispat hiljentyvät
Kirkot täyttyvät jouluna, ja piispat ovat siitä hyvillään. Se, että käy kirkossa joulutavan vuoksi on piispojen mielestä hyvä asia. "Sanotaanhan Raamatussa, että Jeesuskin kävi synagogassa tapansa mukaan. Pientä, haurasta ja epäilevää uskoa on syytä kunnioittaa", Salmi kertoo.
Myös Panteleimon iloitsee siitä, että ortodoksikirkko täyttyy edes jouluna. "Kynnys kirkkoon tulolle on korkea, kun kirkollista elämää ei opetella kotona. Moni on epävarma siitä, miten kirkossa pitää käyttäytyä", pahoittelee Panteleimon. Siksi onkin tärkeää, että uskonto tuodaan myös kirkkojen ulkopuolelle, Panteleimon sanoo.
Piispojen joulunalusaika on ollut kiireinen kuin Joulupukilla. Jouluna molemmat hiljentyvät tahoillaan aattoyön jumalanpalveluksessa.
"Yksi kauneimpia joulumuistojani on jouluyön liturgia. Ihminen on yöllä aistit herkkinä, ja on tärkeää, että juhlan tärkeimmän asian voi kokea herkällä mielellä", Panteleimon määrittelee.