Kirjoittaja ja kuvaaja kuuluvat Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Kansainvälistyminen on avain menestykseen, kuulee joka puolella sanottavan. Yritykset laajentavat toimintojaan vastaamaan enemmän kansainvälistä mallia ja yksittäinen kulttuuri saa uusia vaikutteita muista kulttuureista. Jopa seurakunnat pakkaavat raamattunsa ja lähtevät syventämään yhteyksiään toisten maiden kirkkoihin erilaisten vaihto-ohjelmien kautta.
Oulun evankelisluterilaisten seurakuntien järjestämä suomalais-saksalainen projekti käynnistyi kaksi viikkoa sitten. Seurakunnat ovat kutsuneet 25 nuorta valvojineen kokeilemaan suomalaista elämänmenoa tutustuttamalla vieraat Oulun kaupunkiin ja pohjoisen luontoon Taivalkosken Siirajärvellä pidetyn leirin kautta. Saksalaiset saapuivat Suomeen lauantaina 22. heinäkuuta.
Suomalais-saksalaiselle nuortenleirille muodostui pohja kesällä 1962. Tuolloin 10-15 henkilön joukko saksalaisia nuoria pyysi lupaa pystyttää telttansa Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kesäkodille Hietasaareen, koska aikaisempi yöpymissija Nallikarin leirintäalueella oli osoittautunut levottomaksi. Vastapalvelukseksi osa nuorista muodosti puhallinryhmän, joka esiintyi vanhainkodilla ja Oulun tuomiokirkossa. Nuorten ohjaajana toimi jo edesmennyt diakoni Labhun, joka oli kotoisin Pohjois-Saksassa sijaitsevasta Bremenistä.
Kaksi vuotta myöhemmin saksalaiset nuoret valloittivat toisen kerran Oulun seudun. Yhteistyö oli vakiintunut riittävästi, että saksalaisia pystyttiin sijoittamaan oululaisiin koteihin. Samana vuonna suomalaiset nuoret saivat myös maistaa ulkomaalaisten vieraiden kulttuuria, kun he lähtivät Saksaan Bremeniin pastori Seppo Ikosen ja Yrjö Loukkosen johdolla.
"Saksassa meille kerrottiin, että leiri tulisi olemaan kaukana kaupungeista ja keskellä ei-mitään, ilman minkäänlaista elektroniikkaa", saksalainen Jill Thiede Evessen, 17, kertoo. Christian Lehmann, 15, yhtyy lauseeseen ja sanoo odottaneensa saunaa ja järveä innokkaasti. Hänet matkalle houkutteli hänen seurakuntansa pappi. Jill innostui alun perin matkasta, koska hänen perheensä majoitti suomalaisen nuoren viisi vuotta sitten saman vaihto-ohjelman kautta.
Saksalaisryhmä on viettänyt ensimmäisen viikon Siiranjärvellä Taivalkoskella. Nuoret majoittuivat isoon taloon, jossa pojilla ja tytöillä oli erilliset nukkumatilat. Ohjelma rakentui rennoista päivistä, uimisesta, vaeltamisesta sekä tietysti saunomisesta. Lisäksi saksalaiset vierailivat Rovaniemellä Arktikumissa. "Kävimme tapaamassa Joulupukkia. Oli huvittavaa, kun yhtäkkiä kaksi bussilastillista vanhoja ja pieniä saksalaismummoja saapui pihaan. Saksan kieli vain solisi!"
Saksalaiset pitävät Suomea eksoottisena matkailumaana ja hyvänä vaihtoehtona esimerkiksi Espanjalle ja Italialle. Erityisesti porot, sääsket ja auringonlaskut houkuttavat. Jälkimmäinen viikko oululaisissa isäntäperheissä on antanut esimakua Oulun kaupungin teknologia- ja osaamismaineesta. Tutuiksi ovat tulleet muuan muassa Tietomaa ja Oulun yliopisto.
Christian ajattelee englantinsa kehittyneen huimasti leirin aikana. Jill puolestaan sanoo uskonsa Jumalaan voimistuneen matkan myötä. Myös suomalaisia sanontoja nuoret omaksuivat. Kestosuosikiksi kiilasi "höpöhöpö". Leiri päättyi virallisesti keskiviikkona 2. elokuuta vieraiden palatessa Saksaan.
