"Joskus pitäisi sinunkin juoda", saattaa joku Heikki Ojalan kavereista joskus letkauttaa. Varmaan pitäisi niin, mutta Ojala ei vain ole nähnyt alkoholinkäyttöä tarpeelliseksi.
Hän kertoo jääneensä luokkakavereitaan vuotta nuorempana ravintolarientojen suhteen kuin nalli kalliolle. Toiset lähtivät täysi-ikäisiksi tultuaan baariin, mutta tuolloin vielä alaikäiselle Ojalalle ovet eivät olisi auenneet.
Juomattomuutta ei ole suuremmin tarvinnut selitellä. "Suurin osa kavereista tietää, että en ruukaa juoda. Kaikki ovat tottuneet siihen", hän sanoo. "Ja kun en ole alkoholia oikein maistanut, niin en sitä osaa kaivatakaan", hän sanoo. Kokemukset rajoittuvat "vain pienenä salakavalasti" maistamiseen. Siideri maistui alkoholille.
Ojala on opiskellut Oulun yliopistossa Suomen ja Skandinavian historiaa vuoden. Opiskelijaelämä näyttää hänen mielestään pyörivän ainakin jonkin verran juhlimisen ympärillä.
"Bileitä olisi kerran, pari viikossa, mutta kaikkiin ei raaski mennä." Pelkällä opintotuella opiskeleva ei pahemmin juhli ja drinksuja ostele, jos päivää kohti jää käytettäväksi 50 senttiä. Silti opintotuesta jää kuukaudessa vielä vähän rahaa ylikin.
Muiden juomista Ojala ei osoittele syyttävällä sormella. "Ei ole minun asiani vahtia sitä. Jokainen saa juoda niin paljon kuin haluaa." Raivoraittiuden tyrkyttämisestäkään hän ei tykkää.
Siksi toisekseen opinnoissa on selvinnyt, että viina ei tule häviämään maailmasta mihinkään. "Aina se on ollut ihmisen läheinen ystävä."