Musiikinopettaja Tapani Tirilän vuonna 1972 perustamalla Oulaisten nuorisokuorolla on takanaan menestyksekäs kolmekymmenvuotisjakso. Tähän mennessä kuoro on tehnyt seitsemän äänitettä ja esiintynyt kehujen ja palkintojen saattelemana sekä kotimaisilla että kansainvälisillä areenoilla, kilpailuissa ja konserteissa.
Pienen kaupungin ylpeyttä kutsutaan uuden levyn historiikissakin soivaksi ihmeeksi, mitä voisi monessa muussa tapauksessa pitää leuhkuuden merkkinä. Tässä yhteydessä moinen nimitys tuntuu kuitenkin vähintäänkin asianmukaiselta.
Juhlakonsertissa kuultiin peräti kolme kantaesitystä ja ohjelman lopuksi koottiin runsaslukuisesti läsnä olleet entisetkin kuorolaiset estradille yhteislaulun merkeissä.
Taidemusiikista puhuttaessa on menestyksen takana lähes poikkeuksetta valtava määrä harjoittelua yhteisesti sovittujen päämäärien saavuttamiseksi. Oulaisten kuoro on kotiläksynsä tehnyt, mistä kuoronjohtaja Tirilä nytkin sai ansaitusti kiitosta sekä kuorolaisilta että Sulasolilta, joka myönsi hänelle arvostuksen osoituksena liiton kultaisen kunniamerkin.
(Sävel)puhtaus on puoli ruokaa, kuorolaulussakin. Oli ilo kuulla nuorten laulajien puhdasta ja itsevarmaa musisointia. Alussa aistittavissa ollut jännitys hälveni nopeasti ja onnistuneet suoritukset seurasivat toisiaan. Kokonaisuus kuulosti kauttaaltaan tasapainoisen miellyttävältä ja raikkaalta.
Perinteiset karikot oli vältetty selvästi jo harjoituksissa; laulu oli kuulasta ja sävykästä myös rekisterien ääripäissä. Epävarmat lähdöt ja tuhnuinen artikulaatio loistivat poissaolollaan. Myös solistiryhmät onnistuivat mainiosti, etenkin W.A. Mozartin Laudate Dominumissa ja Armas Järnefeltin Kehtolaulussa.
Sen sijaan yhteistyö kamariorkesterin kanssa ei ollut aivan saumatonta. Synkronian lisäksi jousisektion viritystaso oli aika ajoin hukassa.
Vaikka kuoro onkin tehnyt yhteistyötä Olli Kortekankaan kanssa aiemminkin, on nyt kantaesitetty TupalauluMakreijalta säveltäjän ensimmäinen varta vasten oulaistelaisille laatima teos.
Tuntien laulajien tason on Kortekangas uskaltanut kirjoittaa kuorolle varsin haastavaa ja laulun lisäksi muitakin ilmaisumuotoja hyödyntävää tekstiä. Mantramaiset sekvenssiaiheet ja arkaaiset soinnut synnyttivät kiehtovan kokonaisuuden, joka tuskin vaikeutensa takia kuitenkaan kohoaa lauletuimpien kuoroteosten joukkoon.
Kuoro selviytyi tehtävästään hienoisesta varovaisuudesta huolimatta kiitettävästi, vaikka välillä kykyjen äärirajoilla liikuttiinkin. Onkin mielenkiintoista kuulla teos myöhemmin uudelleen, jahka sitä ehditään harjoitella ja kypsytellä tämänkertaista enemmän.
Toinen kotimaisista kantaesityksistä, Juhani Komulaisen meriaiheinen Call of the Sea oli keinoiltaan perinteisempää, joskin aivan kuunneltavaa ja varmasti käyttökelpoista materiaalia. Uusiseelantilaisen David Hamiltonin viihteellisen The Circle of Daysin kirkasotsainen siirappisuus oli jo lähestulkoon liian äitelää koskettaakseen.
Solistiryhmien hienoista suorituksista huolimatta on Oulaisten nuorisokuoron vahvuus nimenomaan yhteismusisointi. Eri äänialat ovat keskenään sopusoinnussa ja kuoro on kotonaan yhtä lailla Kortekankaan, Järnefeltin, Bachin kuin maailmanmusiikinkin parissa.
Tapani Tirilä on tehnyt tapansa mukaan kuoroa valmentaessaan ammattitaitoista ja tinkimätöntä työtä. Oulaisissa tätä myös osataan arvostaa, mistä todisteena tupaten täysi Merkuriussali antoi laulajille aplodinsa seisten. Oulussa en muista vastaavaa aikoihin nähneeni.