Pankit pyrkivät saamaan asiakkaidensa rahoista mahdollisimman hyvän tuoton. Asiakkaille se on merkinnyt rahastusta joka käänteessä. Nurinasta ei ole ollut apua.
Pienet pankit ovat ryhtyneet perimään käteisnostoista automaateilla maksuja. Kukkaroon katsominen eli saldotarkistuskaan ei ole aina ilmainen.
Ilmiö on osa suuntausta, jossa rahan käyttäminen, käteisenä tai sähköisenä, on jatkuvan ja kasvavan rahastuksen kohteena. Asiakkaiden kannalta kehityssuunta on hintava.
Enää puuttuu, että tallettaminen tehdään maksulliseksi. Pankit ovat tosin väläyttäneet sitäkin mahdollisuutta, vedoten käyttötileistä aiheutuviin kustannuksiin.
Kehnoa tuotto on toisinkin päin. Pankit eivät enää pitkään aikaan ole käytännössä maksaneet korkoa muille kuin sijoitustileille.
Kuluttajan vaikutusvalta on vähissä, asiakas ei ole kuningas, eikä nurina ole auttanut. Suomessa pankkiasiakkaita on vuosia ohjattu määrätietoisesti verkkopankkien ja pankkikorttien käyttäjiksi. Kehitys on ollut osin nurinkurista. Mitä enemmän asiakas tekee pankkivirkailijoiden töitä, sitä enemmän hän maksaa.
Asiakkaat joutuvat hankkimaan kalliit laitteet, voidakseen asioida pankissa. Pankit ovat harventaneet palveluverkostoaan niin maalla kuin kaupungeissa, joten enää ei edes ole tarjolla pankin eteistä, jossa hoitaa asioitaan.
Laskutuspalkkio, suoraveloituspalkkio, palvelumaksut ja säilytyspalkkio. Siinä yleisimmät maksut, joista muutaman tilin ja asuntolainan omaava tavallinen verkkopankkiasiakas maksaa. Sen päälle tulevat erilliset sähköiset ja paperiset palvelut maksavat ylimääräistä.
Palvelumaksuista kertyy perhepiirissä vuosittain suuria summa.
Menoeriä ei välttämättä huomaa, kun kustannukset on siroteltu maksujen yhteyteen. Silti voi kysyä, miksi esimerkiksi automaattisista lainanlyhennyksestä veloitetaan lisämaksuja.
Pankkien kannalta erilaisissa maksuissa on kyse siitä, että ne pyrkivät saamaan asiakkaiden rahaliikenteestä mahdollisimman tuottavan siivun itselleen, kun luottomarkkinoilla on alhainen korkokanta.
Suomalaiset ovat ottaneet teknologian mukisematta käyttöönsä ja maksavat siitä.
Myös vastuu korttien turvallisesta käytöstä on sysätty asiakkaille.
Automaattien sijoittelussa ei edelleenkään ole kiinnitetty riittävästi huomiota turvalliseen asiointiin.
Kovin moni ei silti haluaisi luopua pankki- ja luottokorteistaan. Käteis- ja shekkiaikaan ei ole haikailijoita.
Jos sähköinen asiointi ja rahan käsittely muuttuu kohtuuttoman kalliiksi, tekee se tilaa uusille pankkialan toimijoille. Toistaiseksi vaihtoehtoja on ollut vähän tarjolla.
Kilpailu piristää ja pakottaa pankit kehittämään toimintaansa.
Ensi vuonna aloittava uusi S-pankki on luvannut pitää peruspankkipalvelut maksuttomina.
Nähtäväksi jää, seuraako muu pankkikenttä tulokasta vai päinvastoin.