Kaukana ovat ne ajat, jolloin urheilusta rahaa saavia katsottiin kieroon. Vilkaisu olympialaisten historiaan ja ammattilaissyytöksiin hymyilyttää tämän päivän ihmistä. Vai miten voisi olla hymähtämättä Tukholman vuoden 1912 kisoille: Amerikan intiaani Jim Thorpe voitti 5- ja 10-ottelun, mutta joutui vuotta myöhemmin palauttamaan mitalinsa. Thorpe sai ammattilaissyytteen, koska oli tienannut tukun dollareita osallistuttuaan baseball-otteluun. Tai entäpä ruotsalaisten juonittelu Paavo Nurmen kohdalla Los Angelesin kisoissa vuonna 1932. Nurmi sai ammattilaissyytteen ja kilpailukiellon.
Ammattilaisten ei aikoinaan katsottu kilpailevan urheilun itsensä vuoksi eikä hännän haluttu heiluttavan koiraa. Käsitysten "ammattilainen" ja "ammattilaisuus" sisällöt ovatkin muuttuneet täysin vuosien varrella.
Markkinahumu vai markkinasumu?
Amsterdamissa vuonna 1928 naiset, raha ja politiikka tulivat olympiakuvaan mukaan. Berliinin kisoissa 1936 televisio otti ensi askeleitaan natsipropagandan talutusnuorassa. Vuonna 1960 Rooman olympialaiset olivat ensimmäiset varsinaiset tv-kisat. Sen jälkeen televisio ja raha ovatkin sanelleet yhä enemmän maailman suurinta urheilutapahtumaa.
- Tv-sopimukset tuottavat erittäin paljon rahaa. Näkyvyys on välttämätöntä. Aikakautemme kaipaa suuria näytelmiä, ja olympialaisilla on tulevaisuudessakin vankka asema, hallintoneuvos Lauri Tarasti sanoo.
Television intressinä on näyttää lajeja, jotka ovat vauhdikkaita ja lyhytkestoisia. Nykyaikainen viisiottelu käydään neljän päivän sijaan läpi yhdessä päivässä.
- Olympialaiset ovat nykyisin suuri viihdekeskus, joka tuottaa kulttuuria aivan kuten joku rockfestivaalikin, jääkiekkovalmentaja ja Pori Jazzin toimitusjohtaja Alpo Suhonen vertaa.
Olympialiikkeen alkuperäiset jalot iskulauseet citius, altius, fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) on omaksuttu myös talouselämän puolella. Urheilu ei ole itseisarvo, vaan rahanteon väline.
Markkinahumussa on kuitenkin eksytty itse urheilusta, kun häntä ja koira ovat vaihtaneet paikkaa.
- Nyt vain markkinoidaan ja markkinoidaan, mutta itse lajin kehittäminen unohdetaan, Uimaliiton valmennuspäällikkö Petteri Laine sanoo ja viittaa esimerkillä uinnin maailmaan.
- Olympialaiset ovat valtava bisnes. Mielestäni olemme kuitenkin aivan äärimmäisessä tien päässä, jossa ei voi kasvattaa tapahtuman taloudellista merkitystä sillä uhalla, että itse urheilullinen puoli jää varjoon.
- Uinnissa osa tuloista pitäisi koordinoida valmennustietouden levittämiseen ja satsata rahaa uimareihin. Muuten itse laji näivettyy. Katsojat haluavat kuitenkin katsoa itse urheilua eivätkä tulla syömään ja juomaan, Laine huomauttaa.
Perinteet vai ajan henki?
Urheilun kulisseissa käydään jatkuvasti kovaa taistelua ja lobbaustyötä siitä, mikä laji tulisi nostaa uudeksi olympialajiksi ja mikä pudottaa pois. Muun muassa kävely ja nykyaikainen 5-ottelu ovat olleet spekulaatioissa liipaisimella. Kansainvälinen olympiakomitea haluaa voimistaa kiinnostavien lajien osuutta, ja laskee lajien kiinnostavuuden luonnollisesti euroissa, dollareissa tai jeneissä.
Mutta millaisen ristiriidan tuottaa tilanne, jossa urheilija ei koe olympialaisia tärkeäksi? Esimerkiksi golf-ammattilaiset eivät syty ajatuksesta golfin paluusta olympialajiksi. Monen mielestä se olisi vain kilpailu muiden joukossa. Tiger Woods puolestaan voittaisi mieluummin Yhdysvaltain ja Euroopan välisen reikäpeliottelun Ryder cupin kuin golfin maailmanmestaruuden "miljoonasta syystä". Kuusinkertainen Ranskan ympäriajon voittaja Lance Armstrong jättää Ateenan kisat väliin, koska haluaa pitkän ympäriajon jälkeen viettää aikaa lastensa kanssa.
- Valtaosa urheilijoista kuitenkin pitää olympialaisissa menestymistä tai ylipäätään niihin osallistumista niin kovana juttuna, että sitä kannattaa hakea koko urheiluelämän ajan, Laine huomauttaa.
Suhonen näkee olympialaiset menestymisen jatkumona.
- Nuorille urheilijoille olympialaiset ovat ammatillinen näyttöpaikka rahakkaampiin sopimuksiin. Jotkut puolestaan osallistuvat, koska heidän sponsorinsa sanoo niin, Suhonen analysoi.
- Urheilu tulee jatkossakin olemaan rahan ja politiikan väline, hän lisää.
