Julkisuudessa on puhuttu paljon vanhustenhoidossa käytetyn hoitajamäärän määrittelemistä lailla. Itse näen tällaisen määrittelyn erittäin vaikeana.
Erilaisissa tilanteissa olevat vanhukset tarvitsevat erilaista hoitoa ja myös eri määrän apua. Kuka voi määritellä yhdellä luvulla, kuinka paljon yksi vanhus tarvii apua?
Toki ymmärrän, että kyseessä on hoitajien vähimmäismäärä. Kuitenkin kovassa kilpailutilanteessa vähimmäismäärästä tulee nopeasti pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Haluaisin kuitenkin lähteä vanhusten hoidossa samasta lähtökohdasta kuin Laura Räty terveydenhoidon puolella eli että raha seuraa asiakasta. Tällöin vanhus saisi valita itse hoitopaikkansa ja hoitoon varattu raha menisi hänen valitsemaansa paikkaan.
Näin vanhustenhoitopaikat (niin hoitokodit kuin muutkin palvelut) kilpailisivat aidosti sekä laadulla että hinnalla. Uskon, että näin hoiton laatu on varmistettavissa paremmin kuin määrittelemällä hoitajamäärä/asiakas.
Valinnanvapaudella voitaisiin myös parantaa mahdollisuutta saada hoitopaikka läheltä sukulaisia ja ystäviä. Vanhusten ystävät ovat usein myös vanhoja ja huonokuntoisia ja heidän vierailunsa ovat todennäköisempiä jos sijainti on lähellä.
Omat vanhempani ovat hyväkuntoisia yli 70-vuotiaita. Ehkä hekin jonakin päivänä tarvitsevat hoitokodin palveluja. Niin kuin minäkin!
Leena Väänänen
DI, eMBA
kansanedustajaehdokas (kok)
Oulu
