Vaikka taloudelliset resurssit eivät yllä huippumaiden tasolle, Suomen ampujat jättivät lajissa taakseen monta suurta ampumaurheilumaata. Suomi sijoittui lajin olympiamitalitaulukossa seitsemänneksi, ja taakse jäivät muun muassa Venäjä ja Saksa. Paras ampumaurheilumaa oli Kiina kahdeksalla mitalillaan.
-Raha ei ole autuaaksi tekevä asia, vaikka sitä huippu-urheilussa tarvitaankin, sanoi Ampumaurheiluliiton valmennuksen johtaja Leena Paavolainen.
Taloudellista turvaa on tuonut se, että ampumaurheilu kuuluu Olympiakomitean järjestelmätukilajeihin. Peruste jatkollekin on vahva, koska ampumaurheilu on ainoa suomalaislaji, joka on yltänyt mitaleille kaikissa 2000-luvun kesäolympialaisissa.
Paavolainen aikoi joukkoineen nauttia hetken menestyksestä, mutta kotimaahan palattua katse siirtyy jo seuraavalle olympiadille. Lontoon 2012 kisojen olympiamaapaikoista aletaan ampua vuoden 2010 maailmancupeista lähtien. Ensi vuosi on EM-kisavuosi.
-Valmennuksen laatu ja tietämys on meillä kohtuutasoa, mutta eniten parannettavaa on päivittäisessä harjoittelussa, Paavolainen tiivisti tulevaisuuden haasteet.
Hänen oma työnsä helpottui, koska ampumaurheilu kylpi viikon verran parrasvaloissa. Laji on tullut taas suurelle yleisölle tutummaksi, ja kysyntää lajin pariin luulisi riittävän niin sponsoriympyröissä kuin seurojen juniorikouluissa.
Hyvä onnistumisprosentti
Paavolainen laski suomalaisten onnistumisprosentin korkeaksi, sillä Pekingissä kahdeksasta ampujasta kuusi ylsi joko kauden parhaaseensa tai arvokisojen ennätykseensä. Ainoa pettymys oli naisten skeet, jossa Marjut Heinonen jäi selvästi omasta tasostaan.
Suomalaiset tähtäsivät Pekingissä kaksi mitalia ja ottivat lisäksi kaksi muuta finaalipaikkaa. Satu Mäkelä-Nummelan kultamitali oli ensimmäinen ampujien olympiakultamitali sitten Tokion 1964 kisojen ja Henri Häkkisen pronssi Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen olympiamitali ilmakivääristä. Heidän lisäkseen Juha Hirvi ja Mira Nevansuu ampuivat finaalissa seitsemänneksi.
Vaikka Hirvi on siirtymässä valmennuspuolelle, maajoukkueessa on useita nimiä, jotka voivat menestyä tulevissakin arvokisoissa. Valtaosa maajoukkuenimistä on kolmenkympin korvilla, poikkeuksena vasta 23-vuotias Nevansuu.