Reilut parikymmentä nuorta uhmaa alle 30 pakkasasteeseen painuvaa lämpömittaria ja saapuu Saloisten Kanttorilaan raamisiltaan. Parhaimmillaan paikalla on lähes 40 nuorta rippikouluikäisestä aina reiluun parikymppiseen nuoreen.
Raamikseen voi jäädä koukkuun, sanovat raahelaiset lukiolaiset Jonne Pirkola, 18, ja Elina Sivonen, 16. Molemmat ovat kulkeneet raamiksessa jo useamman vuoden.
"Harmittaa, jos joskus ei tänne pääse", kertoo Sivonen.
Kun Pirkola tuli uskoon, ei hän käynyt raamiksessa, vaikka seurakunnan toiminnassa rippikoulun jälkeen olikin mukana. Sisko sai kuitenkin houkuteltua nuorukaisen mukaan. Nuorisotyöntekijä Ahti Väisänen piti tosi hyvän raamiksen.
"Täällä on älyttömän hyvä jengi, joka otti minut hyvin vastaan. Se veti minut tähän mukaan."
Rippikoulun jälkeen seurakunnan toimintaan mukaan tullut Sivonen lähti mukaan, kun hengelliset asiat alkoivat kiinnostaa enemmän. Keväällä tulee kaksi vuotta täyteen.
"Haluan tietää asioista enemmän ja haluan tutustua Raamattuun. On helpompaa, kun saa yhdessä miettiä ja saa kuulla asioista niiltä, jotka ovat tutkineet Raamattua enemmän. Sitä ymmärtää asioita paremmin."
Myös Pirkolalla on voimakas halu tietää enemmän asioista. Raamatun kertomuksissa täytyy hänen mukaansa ottaa huomioon ne olosuhteet, jotka silloin aikoinaan vallitsivat. Siinä raamiksen vetäjällä Ahdilla on suuri merkitys.
"Raamatun kertomukset puhuttelevat yhtä voimakkaasti nyt. Ne vahvistavat uskoa, auttavat jaksamaan koulussa, antavat voimaa elämään ja uskoa tulevaisuuteen."
Elämäntapa,
ei harrastus
Raamiksessa ilta alkaa Raamatun tutkimisella ja aiheesta keskustelemalla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö voi ottaa esille itseään askarruttavaa asiaa, jota porukalla sitten pohditaan. Erilaisten mielipiteiden vaihtaminen ja keskustelu vahvistavat Pirkolan mielestä uskonelämää.
"En jaksaisi olla yksin kristitty. En kuitenkaan koe menettäväni mitään, päinvastoin se rikastuttaa elämääni ja tuo siihen tietynlaisen rauhan - sitä oppii tuntemaan itsensä."
Harrastukseksi nuoret eivät seurakunnan toiminnassa mukana olemista miellä, vaan pitävät sitä enemmän elämäntapana. Se on paikka, jossa tavataan ystäviä ja jossa samanhenkiset nuoret hengailevat. Koulussa voi ehkä hieman peitellä omaa uskoaan, mutta raamiksessa saa olla oma itsensä. Yhteishenki on yksi parhaimmista asioista, jonka raamis ja muu seurakuntatoiminta tuo mukanaan.
"Kenelläkään porukassa ei ole mitään sitä vastaan, että on uskovainen. Sillä tavalla tämä on vapaampaa. On hyvä olla ystävien keskellä. Ei tunnu liian raskaalta, kun tietää, että sinusta pidetään huolta", Sivonen miettii.
Pirkolalle seurakunnan toiminnassa mukana oleminen on myös kirkastanut nuoren miehen tulevaisuuden suunnitelmia. Jumala on kutsunut nuorukaisen tekemään työtä nuorten kanssa. Toki hän itsekin myöntää, ettei kaikista seurakunnan toiminnasta mukana olevista voi pappia tulla.
"Armeijan jälkeen lähden opiskelemaan seurakunnan nuorisotyöntekijäksi. Minulle on löytynyt sellainen työ, jota minä haluan tehdä", Pirkola selittää.