Oli kaunis syyskuun päivä. Ilma oli raikas, lumi kimalsi, ja Simonin pariskunta oli laskeutumassa hyvää vauhtia Finailin huipulta kohti Similaunin hiihtomajaa. Helmut oli eläkeläinen, joka oli jo vuosien ajan kiertänyt tätä Tirolin aluetta - Ötzalin alppeja - puolisonsa kanssa. Puolenpäivän aikoihin saksalaisvaeltajat kulkivat harjannetta pienen jäätyneen solan kautta. Sieltä, 70 metrin päästä polulta, he löysivät kivistä kielekettä vasten juuttuneen ruskean luurangon, joka oli vyötäröön asti hautautunut lumeen, nenä lumisessa mudassa, erittäin kuolleena.
Simonit tekivät löytönsä 19. syyskuuta 1991.
Muumion kirous
Simonit olivat törmänneet pronssiajan rikoksen uhriin. Samalla syntyi herkkäuskoisten mielissä muumion kirous, jonka uhriksi sanotaan joutuneen jo kuusi ihmistä, heidän joukossaan Helmut Simon.
Muumio, joka sai löytöpaikan mukaan nimekseen "Ötzi", on ajoitettu lähes 5 300 vuotta vanhaksi.
Ruumis oli 3 210 metrin korkeudessa, pienessä luonnollisessa painaumassa, ja jäätikkö oli peittänyt sen viemättä sitä mukanaan. Jääkuori on sulanut useita kertoja vuosisatojen aikana, tuulen, veden ja auringon vaikutuksesta, ja muumio on kuivunut.
Avustusjoukot saapuivat Itävallasta helikopterilla, ja kävivät paineilmavasaran avulla irrottamaan ruumista, jonka he uskoivat kuuluneen vuorelle kadonneelle alppihiihtäjälle. Vuonna 1941 alueella kadonneesta musiikinopettaja Carlo Capsonista ei ollut löytynyt jälkeäkään.
Kun ruumis lopulta saatiin muutamia päiviä myöhemmin helikopteriin, sen lantion vasen puoli oli pahoin vahingoittunut. Itävallassa muumio yritettiin panna puiseen arkkuun, mutta Ötzin vasen käsivarsi oli merkillisellä tavalla kääntyneenä rinnan yli, eikä luuranko mahtunut arkkuun. Kun kättä yritettiin taivuttaa, se katkesi.
Innsbruckin oikeuslääketieteen tutkimuslaitoksella Ötzi alkoi sulaa ja muuttua huolestuttavan mustaksi. Paikalle saapui professori Konrad Spindler Esihistorian insituutista. Hän oli liikuttunut: hän oli saanut tehtäväkseen tutkia ruumiin ympäriltä löytyneet esineet, varsinkin sen, joka muistutti kirvestä.
Hänen mukaansa työkalu oli peräisin "myöhemmältä pronssikaudelta". Ikää siirettiin vielä viisisataa vuotta taaksepäin.
Ötzi oli kiistatta mies, vaikka hänen sukupuolielimensä olikin muumioitumisen myötä pienentynyt.
Jäätikön mies ei ollut kovin pitkä: 1,59 metriä, ja hän oli painanut viitisenkymmentä kiloa.
Hän oli ruskeatukkainen, hiukset olivat puolipitkät. Hän oli todennäköisesti parrakas, ja tuohon aikaan eläneeksi varsin iäkäs, 46- tai 47-vuotias.
Oikealla puolella oli useita katkenneita kylkiluita, jotka olivat luutuneet miten kuten, kivulias kysta pikkuvarpaassaja artriittia. Ötzillä oli mahdollisesti ripuli.
Syvät uurteet yhdessä kynnessä osoittivat lisäksi, että Ötzi oli kokenut voimakasta stressiä kahdeksan, kolmetoista ja kuusitoista viikkoa ennen kuolemaansa.
Oikeuslääkärit löysivät hänen ruumiistaan salaperäisiä sinertäviä tatuointeja, kaiken kaikkiaan 57 rinnakkaista viivaa selässä, pohkeissa ja nilkoissa, sekä pieni risti toisen polven sisäpuolella. Ohuita viiltoja, joita oli hierottu puuhiilellä. Viillot vastaavat 80-prosenttisesti nykypäivänä käytettyjä akupisteitä.
"Kyse on yhdistelmästä, jota käytetään reumaattisten kipujen lieventämiseen", kertoi Saksan akupunktuuriakatemian puheenjohtaja Frank Bahr.
Ötzi oli syönyt noin 12 tuntia ennen kuolemaansa: suolistossa oli kaksi ateriaa. Hän oli nauttinut alppikaurista ja viljaa, villivehnästä tehtyä puuroa tai leipää.
Ötzi kuoli keväällä
Asiantuntijat löysivät myös Alppien Italian-puoleisella rinteellä Eisackin ja Vinschgaun laaksoissa kasvavan valkopyökin (Ostrya carpinifolia) siitepölyä.
"Tämä kertoo, että hän on nauttinut ruokaa silloin, kun puut pölyttivät", selittää Innsbruckin yliopiston kasvitieteilijä, tohtori Sigmar Bortenschlager. Hän on siis kuollut huhtikuun lopulla, toukokuun alussa.
Ötzi ei missään tapauksessa ollut lähtenyt vain haukkaamaan raitista ilmaa, niin lämpimästi hän oli pukeutunut ja niin raskaasti varustautunut.
Hänellä oli alusvaatteinaan metrin mittainen vuohennahka, jota kannatteli pitkä vyö, johon oli kiinnitetty intiaanien tapaan säärystimet kuin sukkanauhoilla. Päällä oli pitkä ommeltu vaate, josta puuttuvat hihat, sekä raskas heinistä palmikoitu viitta, jota hän saattoi käyttää suojana, ja karhunkarvainen päähine.
Lisäksi hänellä oli vielä nerokkaat vuoratut tohvelit - kenkänumero oli 38.
Lastia oli kuin aasilla. Vyössä pieni piikivinen veitsi, jossa puinen kahva, valtava marjakuusesta tehty, 1,82 metriä pitkä jousi, komea nahkainen nuolikotelo, jossa 14 nuolta, kupariteräinen kirves, kontti, josta ei ole paljoa jäljellä, sekä kaksi lieriömäistä tuohesta tehtyä laatikkoa.
Toisessa hän lienee kantanut lehvillä peitettyjä hiiliä, toisessa vähäisiä eväitään. Hänellä oli mukanaan verkko, ilmeisesti lintujen pyydystämiseksi, sekä merkillinen pieni työkalu, joka on ainoa laatuaan maailmassa: lehmuksesta tehty varsi, kuin suuri lyijykynä, jonka lyijyä, tulella kovetettua saksanhirven sarvea, käytettiin luultavasti kivisten työkalujen teroittamiseen.
Ei pidä unohtaa nauhassa roikkunutta amulettia, lääkkeeksi käytettyjä sieniä , ompelupussia, jossa oli lehmänkarvaa, tulen sytyttämiseen käytettyä rikkikiisun palasta sekä piin palasia.
Bolzanon sairaalan radiologi Paul Gostner oli 2001 kiinnostunut jäljestä, joka näkyi muumion vasemmasta olkapäästä otetussa röntgenkuvassa. Tuolloin hän syöksyi kiihtyneenä ruumiin säilytyksestä vastanneen tohtori Eduard Egarter-Viglin toimistoon. Muumion lapaluuhun näytti olevan juuttunut pieni esine.
Ötzillä oli pieni haava selässään. Sisäpuolelta he löysivät pienen piinuolen kärjen. Ötzi ei ollut kuollut pakkaseen, hänet oli murhattu.
Hyökkäys puukolla
Tohtori Egarter-Vigl huomasi pian, että muumiolla oli myös oikeassa kädessään luuhun asti ulottuva syvä viilto; tyypillinen puolustautumisele, jos joku hyökkää puukon kanssa.
Lopuksi australialainen Tom Loy vielä löysi jäänteitä neljän eri ihmisen verestä nuolissa, veitsessä ja päällystakissa, eikä mikään niistä kuulunut Ötzille. Kohtalokasta taistelua oli käyty.
Kuka Ötzi oikein oli? Ehkä paimen, jonka kimppuun oli käyty alppiniityillä hänen karjansa varastamiseksi. Tai sitten metsästäjä. Mutta merkillinen metsästäjä. Hän oli lähtenyt matkaan mukanaan jousi, joka ei ollut aivan valmis: Bolzanossa pystyttiin näkemään piin jäljet kovassa marjakuusipuussa, jota ei ollut vielä kiillotettu. Jousen lanka ei ollut valmiina, ja vain kahdessa nuolessa oli sulat paikoillaan.
Innsbruckin yliopiston arkeologian osaston ystävällinen johtaja Walter Leitner esittää uskaliaan ja kiehtovan hypoteesin.
"Ötzi oli epäilemättä shamaani, ja hänet todennäköisesti murhasi hänen oma heimonsa."
Shamaani, koska hänellä oli sieniä pikkuhaavojen hoitoon, koska hän tatuointiensa perusteella tunsi lääketiedettä, ja koska hän kuului kiistatta ylempiin yhteiskuntaluokkiin.
Hänen käsiensä tutkiminen osoitti, ettei hän ollut kovin tottunut ruumiilliseen työhön, hänen vaatteensa oli ommellut joku tuon ajan ammattilainen, säännöllisin pistoin ja värejä vaihdellen (repeämien paikkaus näyttää osoittavan, ettei Ötzi oikein osannut käytellä neulaa, tai että hän oli naimaton).
Kuolema kasvot liejussa
Ja ennen kaikkea hänellä oli mukanaan tuo kallisarvoinen kuparikirves, jollaisia on löydetty tuon ajan ylhäisten vainajien haudoista. Metalli oli tuohon aikaan hyvin harvinaista, ja tämä on ensimmäinen tähän mennessä löytynyt kokonainen kirves.
"Me teimme saman mallin mukaan uuden, ja sillä sai vaivatta kaadettua pienen puun. Mutta se oli ennen kaikkea vallan symboli," Leitner sanoo.
Arkeologi arvelee, että heimon nuoret olivat halunneet surmata "vanhuksen", ja jättäneet kirveen hänelle, jottei rikoksesta jäisi merkkejä. Tappajia oli ainakin kolme: yksi edessä, kaksi takana, siksi, että ensimmäinen - kiistanalainen - nuoli osui selkään, ja kuolettava osuma lopulta surmasi hänet.
Ötzi luultavasti pakeni pidellen oikeaa käsivarttaan vasemmalla kädellä, jotta kipu ei olisi niin kova, ja koska hänen lapaluunsa näin peitti suuren osan haavasta, mutta hän menetti paljon verta, ja sortui lopulta maahan etäämmällä, solan yläpuolella olevalle kalliolle.
Hän epäilemättä tunsi kovaa kipua. Hän kuoli upeassa maisemassa, kasvot liejussa. 53 vuosisataa myöhemmin hän lepää aseptisessa ja jäädytetyssä kassakaapissa Bolzanon museossa. Yksinään lasipöydällä, mutta lähellä kotiaan. Jään paino on hiukan vääristänyt hänen nenäänsä ja nostanut ylähuulta toiselta laidalta, minkä takia hänen kasvoillaan on merkillinen irvistys. Ehkä siihen on syynä kipu, mutta joka tapauksessa se on oudon inhimillinen.