”Niin vammanen en oo, että tuohon ikinä rupian!”
Näillä sanoilla uhosi oululainen Pirjo Pappila vuonna 2014, kun toimintaterapeutti kyseli, innostuisiko nainen kokeilemaan pyörätuolitanssia.
Koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan.
Vuotta myöhemmin Pappila pyörähteli sähköpyörätuolillaan Linnanmaan liikuntahallin parketilla ensimmäistä kertaa musiikin tahtiin – ja se oli menoa.
– Onneksi annoin suostutella itseni kokeilemaan. Laji iski heti kuin nuijalla oltaisiin lyöty päähän ja sillä tiellä ollaan edelleen, Pappila muistelee hymyssä suin.
47 mitalia
Tammikuussa 2016 Pirjo Pappila debytoi jo ensimmäisissä kisoissaan parinsa Veeran kanssa.
Kaksi vuotta myöhemmin hän tanssi ensimmäisen kansainvälisen IPC-luokan freestyle-mitalinsa – ja vieläpä kultaisen sellaisen – Hollannissa järjestetyissä, isoissa Holland Dans Spektakel -kilpailuissa.
– Se on edelleen yksi tanssiurani merkittävimmistä hetkistä. Olin palkintojenjaossa ihan äimän käkenä, että miten tässä näin kävi, Pappila nauraa.
Nyt Suomen maajoukkueeseen kuuluvan ja Pirkanmaan pyörätuolitanssijoita edustavan Pappilan palkintokaappiin on kertynyt kaikkiaan 47 mitalia. Viimeisin on SM-kulta naisten freestylestä Nastolasta maaliskuulta.
– Mitalit eivät ole tulleet helpolla, sillä vastassani on minua fyysisesti terveempiä kilpasiskoja, Pappila sanoo.
Hän itse pitää suurimpana vahvuutenaan kykyä eläytyä esitykseen jokaisella solullaan.
– Kilpailusuoritus ei ole vain tarkkaan opeteltu koreografia, vaan sen pitää lähteä sydämestä, ja näkyä myös yleisölle ja tuomarille, Pappila huomauttaa.
Valssia, rumbaa ja jiveä
Pappila tanssii tätä nykyä singlenä eli yksin. Hän kertoo olevansa vahvimmillaan valssin ja rumban pyörteissä.
– Nautin jivestäkin, vaikka se on hurjan nopeatempoinen tanssi.
Hän huomauttaa, että musiikilla on suuri rooli oikeanlaisen ”tanssimoodin” saavuttamisessa.
– Valitsen musiikin freestyleen siten, että asetun koneen ääreen, pistän musiikin soimaan ja tyhjennän mieleni. Jos kehoni alkaa reagoida musiikkiin, on se sopiva tanssibiisi.
Yksi tällaisista kappaleista on Abban Mamma Mia. Pappila treenaa ruotsalaisklassikkoon parhaillaan koreografiaa, joka tullaan näkemään Italian Genevessä järjestettävissä EM-kilpailuissa joulukuussa.
– Sain viikko sitten tietää, että minut on valittu edustamaan Suomea EM-kisoihin. Olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta. Toivottavasti korona ei pilaa tätä.
Muitakin kisoja on merkattuna syksyn kalenteriin. Oulussa Pappila tanssii kilpaa 19. syyskuuta järjestettävissä kansallisissa kisoissa.
– Toivottavasti mahdollisimman moni oululainen löytäisi paikalle seuraamaan kisoja.
Tavoitteena paralympiamitali
Pirjo Pappila kertoo sisimmässään olleensa aina urheilija.
– Lapsena halusin hiihtää yli kaiken, ja hiihdinkin tätini tukemana. Pistelin menemään vimmatusti puusuksilla, kunnes halvaannuin ollessani nelivuotias.
Hän kertoo kuvitelleensa pitkään, ettei hänelle sopivaa urheilulajia ole olemassakaan. Niinpä hän keskittyi penkkiurheiluun, kunnes tanssi mullisti naisen maailman.
– Tanssi on tehnyt minusta itsevarmemman, positiivisemman ja vahvemman ihmisen, Pappila sanoo.
Hän antaa vuolaat kiitokset valmentajalleen Carola Tuokolle.
– Hän ei kohtele minua vammaisena, vaan urheilijana, mikä on tosi tärkeä juttu.
Kiitosta saa myös Oulun kaupunki, jota Pappila kuvailee vammaisurheilun kotimaiseksi mekaksi.
– En usko, että missään muussa Suomen kaupungissa kohdellaan vammaisurheilijaa yhtä hyvin.
Näistä lähtökohdista on hyvä jatkaa suurimman unelman, paralympiamitalin, jahtaamista, kunhan laji debytoi paralympialaisissa.
– Sille on jo raivattu palkintokaapista tilaa, Pappila hymyilee.