Pyö­räl­lä pääs­tään Oulun pyö­rä­teil­lä

KalevaOululaiset tykkäävät hehkuttaa kaupunkinsa laajaa pyörätieverkostoa.

Pyörätieverkosto on loistava, mutta opasteet voivat aiheuttaa harmaita hiuksia ulkopaikkakuntalaiselle.
Pyörätieverkosto on loistava, mutta opasteet voivat aiheuttaa harmaita hiuksia ulkopaikkakuntalaiselle.
Kuva: Leinonen Jukka

Oululaiset tykkäävät hehkuttaa kaupunkinsa laajaa pyörätieverkostoa. Vuosikausia ristiin rastiin polkenut paikallisväestö selviää liikenteessä ja löytää varmasti määränpäihinsä perille, mutta miten käy uudisasukkaan, jonka pyöräilykokemukset rajoittuvat lähinnä keskustan alueelle?

Keskustassa sijaitsevasta Oulun kaupungin matkailuneuvonnasta napataan reppuun varmuuden vuoksi polkupyörätiekartta ja testiajo voi alkaa.

Ensimmäinen määränpää on Linnanmaan yliopisto ja avausetappiin sisältyy myös koukkaus Piki- ja Hietasaaren kautta.

Merellisiä maisemissa kulkevilla teillä näkyy kirjava joukko oululaisista kevyen liikenteen väylien käyttäjiä. Reitillä tulee vastaan muiden pyöräilijöiden lisäksi rullaluistelijoita, skootteriteinejä, sauvakävelijöitä, koiranulkoiluttajia sekä jalankulkijoita lasten vaunuineen. Liikenne soljuu vilkkaudesta huolimatta sulassa sovussa .



Opasteet hämmentävät


Risteyksen tuntumassa vietetty lyhyt tauko osoittaa, että pyöräilijöiden "vilkun" käyttö näyttää olevan katoavaa kansanperinnettä - käden heilautuksella ilmaistavaa kääntymismerkkiä käyttävät vain vanhemmat ihmiset. Noin puolet polkijoista on muistanut suojata päänsä kypärällä. Vähiten kypäriä keikkuu nuorten pyöräilijöiden päissä.

Saarikierroksen jälkeen etuhaarukan suunnaksi on tarkoitus ottaa yliopisto, mutta tilannetta vaikeuttaa Linnanmaa -viitan puuttuminen risteyksen opasteista. Yliopistolle osoittavat opasteet ja oikea reitti löytyvät lopulta suunnistusvaiston, tai tarkemmin sanottuna hyvän tuurin avulla.

Iloitseminen on kuitenkin liian aikaista. Iskon takamaastossa sijaitsevan t-risteyksen opasteviidakosta ei löydy Linnanmaalle osoittavaa viittaa. Syksyllä yliopisto-opintoja aloittavia ulkopaikkakuntalaisia alkaa käydä sääliksi.

Suunnan valinnassa auttaa hyväksi havaittu kivi-paperi-sakset-menetelmä, joka osoittautuu jälleen kerran toimivaksi.

Yliopiston pihalla suoritetaan huoltotoimenpiteitä, koska pyörän takarenkaan ilmanpaine on huolestuttavasti vähentynyt. Taskukokoinen pumppu auttaa ensihätään ja ilmaa lisätään läheisellä huoltoasemalla.

Opasteiden kanssa saikkaaminen saa riittää ja suunnistamisen avuksi kaivetaan repusta kaupungin sponsoroima pyörätiekartta. Seuraava kiintopiste olkoon Tuiran patosillat.



Valoa tunnelin päässä


Mielenkiintoinen ja vaihteleva reitti kulkee Puolivälinkankaan Odessan puiston läpi ja jatkuu Ylä-Siirtolan idylliselle puutaloalueelle. Tuntuu siltä kuin polkisi metsän keskeltä pieneen maalaiskylään.

Pyöräretki jatkuu alikulkujen kautta Välivainiolle ja Tuiraan. Ensimmäisessä tunnelissa keski-ikäinen antaa lyhyen oppitunnin siitä, miten pyörän valoa voi hyödyntää kesäaikaankin.

Tunneliin tultaessa silmät eivät ehdi kunnolla reagoimaan hämärään ja etuviistosta paistava iltapäiväaurinko sokaisee silmiä entisestään. Toisessa päässä välähtää valo palamaan ja tällä tavoin nainen ilmoittaa vastaantuleville olemassaolostaan.

Kapealla patosillalla riittää liikennettä ja Oulujoen ylitys huipentuu alaspäin viettävään neulansilmään. Tien reunalta tarkkailtuna pyöräilijät näyttävät noudattavan erityistä varovaisuutta mutkassa. Osa Ainolan puiston suunnalta tulevista tyytyy taluttamaan pyörän ylös patosillalle, mikä tekee kapean mutkan entistä ahtaammaksi.



Rannan kautta maaliin


Patosillalta alkaa testiajon miellyttävin osuus. Oulujoen vartta pitkin kulkeva pyörätie on hyvässä kunnossa ja matka taittuu kuin siivillä kohti Värtön rantaa.

Rantakahvila ja kauniit maisemat houkuttelevat pysähtymään. Hyvästä vauhdista ei kuitenkaan raskisi luopua.

Ranta-Kastellin puolella tulee vastaan tiukka kaarre, josta matka jatkuu Kontinkankaan suuntaan ja edelleen kohti kaupungin keskustaa.

Oulun keskustassa on totuttu ajamaan pyörällä myös korotetuilla jalkakäytävillä, joita ei ole merkitty pyöräteiksi. Liikennesääntöjen mukaan näillä osuuksilla pyörällä polkeminen on kielletty.

Keskustassa liikennesäänöistä näyttäisi olevan hieman näkemyseroja myös autoilijoiden ja pyöräilijöiden välillä.

Iäkkäämpi herrasmies kerää autoilijoiden tuimia katseita polkiessaan oikeaoppisesti ajoradan puolella. Voimakkailla musiikkivehkeillä varustetun Nissanin kuski innostuu jopa heiluttelemaan auton ikkunasta keskimmäistä sormeaan herralle.

Testiajo päättyy takaisin matkailuneuvonnan eteen. Yhteenvetona voi todeta, etteivät oululaiset turhaan kerskaile pyöräteillään. Toisaalta eksymisriski on suuri, jos yrittää löytää perille pelkästään opasteviitojen avulla. Mutta mitäpä tuosta, sillä kysyvä ei eksy pyörätielläkään.

Ilmoita asiavirheestä