Kaupunki on hakenut mittakaavaansa sopivaa rakennuskorkeutta vuosikymmeniä.

Puutalojen täyttämää Oulua ryhdyttiin purkamaan 1950-luvulla. Pitkät yksikerroksiset puutalokorttelit oli rajattu puuaidoilla, eikä kaduilta nähnyt niiden sisäpihoille. Harvoin myöskään pihoilta näki muuta kaupunkia.

Teknisen korkeakoulun asemakaavaopin professori Otto-Iivari Meurman (1890-1994) kannusti 1940-luvun lopulla kaupunkeja, että ne avartaisivat näkymiään. Turo Manninen toteaa Oulun kaupungin historia VI -teoksessa (1995), että Meurman asetti tavoitteeksi avoimen rakennustavan, jossa vanhat umpikorttelit purettaisiin ja uudet kerrostalot sijoitettaisiin väljästi muodostelmiin.