Tapio Pirilä kirjoitti Kalevassa 18.11. (Lukijalta-sivu) uskottavan tuntuisen esityksen siitä, että puun polttaminen pitäisi lopettaa. Puu palaa muutamassa hetkessä, mutta sen kasvaminen kestää 100 vuotta.
Tuumitaanpa asiaa hetki. Otetaan esimerkiksi vaikka yksi iso puu, joka painaa vaikka tuhat kiloa. Kuvitellaan, että se kasvaa vuodessa prosentin verran, eli tässä tapauksessa 10 kiloa. Jos osattaisiin ottaa puusta irti sen vuosikasvu 10 kiloa ja poltettaisiin se takassa, olisiko nyt lisätty ilmakehän hiilidioksidia enemmän kuin 10 hiilikilon verran?
Selvästikään ei, vaan on palautettu ilmakehään tasan se sama 10 kiloa, mitä puu on vuoden aikana sitonut kasvuunsa. Koskapa vuosikasvun irrottaminen on hankalaa, otetaan 10 kiloa oksia ja poltetaan. Jälleen vapautuu se sama 10 kiloa hiiltä, jonka puu on kasvanut. Tietenkin vapautuminen on tapahtunut hetkessä verrattuna vuoden kestäneeseen kasvuun, mutta lopputulosta se ei muuta.
Kuvitellaan sitten metsä, jossa on sata puuta. On taas samantekevää, poltetaanko vuosikasvu kaikista puista erikseen, vai poltetaanko vuosikasvu polttamalla yksi puu, joka edustaa prosentin vuosikasvua. Sama määrä hiiltä vapautuu, kuin on metsään vuoden aikana sitoutunut.
Kuvitellaan lopuksi tosi iso metsä, vaikkapa Suomen kaikkien metsien kokoinen. Otetaan metsän vuosikasvuksi arvioitu Suomen metsien vuosikasvu ja poltetaan vuosikasvu takassa. Taas on vapautunut ilmakehään saman verran hiiltä kuin on metsään vuoden aikana sitoutunut.
Toki puut olisi voitu jättää metsään lahoamaan, lopputulos olisi sama, paitsi saatu energia olisi pitänyt tuottaa muulla tavalla, pahimmillaan polttamalla oikeasti fossiilista energiaa.
Juhani Miettunen
Oulu