Pääkirjoitus: Me­taa­nia ei saa päästää il­ma­ke­hään – iki­rou­dan su­la­mi­nen on koh­ta­lo­kas­ta

Sanna Marin: Pää­mi­nis­te­ri vas­tai­li toi­mit­ta­jien ky­sy­myk­siin juh­li­mi­ses­taan

Puussa virtaa juo­ta­vaa

Koivunmahla on keväällä kerättävä luonnoneliksiiri, joka virtaa koivun juurista puuta ylöspäin vieden tärkeitä ravinteita muun muassa lehtien muodostumiselle. Mahla on elävää vettä, jonka jokaisella ainesosalla on tärkeä tehtävänsä - myös ihmiselle.

Mahlahana. Mahlaa voi kerätä katkaisemalla oksasaksilla paksun oksan.
Mahlahana. Mahlaa voi kerätä katkaisemalla oksasaksilla paksun oksan.

Koivunmahla on keväällä kerättävä luonnoneliksiiri, joka virtaa koivun juurista puuta ylöspäin vieden tärkeitä ravinteita muun muassa lehtien muodostumiselle. Mahla on elävää vettä, jonka jokaisella ainesosalla on tärkeä tehtävänsä - myös ihmiselle.

Käyttötapoja ja tarkoituksia mahlalla on ollut vuosisatoja erilaisia. On uskottu mahlan virkistävään vaikutukseen, terveyttä ylläpitävään, sairauksia parantavaan ja ulkoista kauneutta kohentavaan.



Keräystavat
vaihtelevat


Mahlan kerääminen riippuu paljon kevään edistymisestä. Sen voi aloittaa jo lumien ollessa vielä maassa. Keräyskausi on suhteellisen lyhyt, reilu kuukausi. Keräyskausi on ohi, kun koivuun alkaa puhjeta lehtisilmuja.

Mahlapuuta valittaessa on otettava huomioon, että puu on rinnan korkeudelta noin 20 senttimetriä halkaisijaltaan. Mitä suurempi lehvästö puussa on, sen parempi sato.

Yleensä puilla, joilla on hyvä vuosikasvusto, on sato runsaampi. Mahlan määrä vaihteleekin 50-300 litran välillä.



Puhtaus tärkeää mahlankeruussa


Aikojen saatossa keräystapoja on ollut monenlaisia, jopa puun kokonaan kaatamisesta alkaen, jolloin kantoon on koverrettu "kuppi," johon mahla on kertynyt. Tässä tavassa hygieenisyys ei ole paras mahdollinen.

On myös kerätty niputtamalla yhteen hienoja oksankärkiä. Kärjet katkaistaan ja työnnetään keräyspulloon, näin saatu määrä on suhteellisen pieni. Suuremman oksan katkaisu lisää mahlan määrää.

Ainoa tapa saada suurempia määriä mahlaa kerätyksi on porata puun kylkeen reikä.

Ennen porausta välineet on syytä puhdistaa huolellisesti, ja tästä vaiheesta eteenpäin on koko ajan huolehdittava hygieniasta.

Puun varjoiselle puolelle porataan kymmenen millimetrin terällä 30-40 milliä syvä reikä lievästi yläviistoon. Valutusholkki napautetaan kiinni reikään tiiviisti. Myös holkit on puhdistettava hyvin.

Holkkiin kiinnitetään elintarvikemuovista valmistettu putki, joka johdetaan suoraan puhtaaseen keräysastiaan.

Keräysastian on oltava suljettu, etteivät roskat ja hyönteiset pääse pilaamaan ja maustamaan arvokasta nestettä. Keräysastia on syytä käydä tyhjentämässä usein ja säännöllisesti. Mahla pilaantuu helpommin kuin maito.

Samasta puusta voidaan kerätä puun siitä mitenkään kärsimättä vuodesta toiseen. Keräyskauden lopuksi reikä tulee jättää auki, sillä puu korjaa itse vahingon. Seuraavana vuonna on reikä tehtävä eri paikkaan puuta.

Tärkeää on muistaa, että koivunmahlan keräykseen pitää aina olla maanomistajan lupa.



Mahla säilyy
pakkasessa


Tarvittaessa mahla on hyvä siivilöidä mahdollisten roskien varalta pullottaessa. Pullot laitetaan heti jääkaappiin ja säilyvyys on ainoastaan noin vuorokauden. Pilaantuneen mahlan tuntee tuoksusta ja se on myös paksumpaa.

Mahla voidaan myös pakastaa. Pakastaminen on syytä suorittaa heti elintarvikemuovipulloihin tai pusseihin. Näin säilöessä on huomioitava, että hiivat, homeet ja bakteerit jatkavat lisääntymistään myös jäätymisprosessin aikana, ja pakkasessa ne ainoastaan jäätyvät, mutta eivät kuole.

Mahlan sulaessa samat pöpöt heräävät jälleen toimintaan. Pakastettu mahla pitäisikin käyttää mahdollisimman nopeasti sulatuksen jälkeen.