Whistler Suurkilpailujen mies, Paavo Puurunen.
Ampumahiihdon normaalimatkan yhdeksän vuoden takainen maailmanmestari myöntää, ettei saa pidettyä henkistä huippuvirettään yllä joulukuusta maaliskuulle kestävässä maailmancupin urakoinnissa. Arvokisat ovat aivan eri juttu.
- Viikon kahden pätkän arvokisoissa pystyy psyykkaamaan, Puurunen kuvaa suhtautumistaan huippu-urheilijan elämäänsä.
Arvokisoissa Puurunen onkin onnistunut. Slovenian Pokljukasta 2001 hellinneen MM-kultamitalin lisäksi hän on voittanut takaa-ajon MM-pronssia vuonna 2003 Venäjän Hanti-Mansijskissa. Kaksi mitalia on yhdelle miehelle hyvä saalis herkässä lajissa.
Ennen Vancouverin kisoja Puurunen haki arvokisojen vaatimaa henkistä hyvää oloa Ridnausta, italialaisesta alppikylästä, jossa hän on valmistautunut kauden koitoksiin jo viidesti.
Paikka on ampumahiihtäjälle lähes täydellinen. Harjoituskorkeus 1 350 metrissä takaa kestävyysurheilun kaipaamaa elimistön punasolutuotannon vilkastumista, eikä oloissa ole muutenkaan vikaa.
- Hotellin ovelta pääsee hiihtämään ja ampumaradalle on sadan metrin matka, Puurunen kertasi.
Ennen kuntonsa loppuhiontaa Puurunen joutui antamaan joulukuussa tasoitusta kollegoilleen. Kotona Kainuussa vietetyt viikot kuluivat paukkupakkasia pidellessä, ja harjoitussuunnitelmat menivät uusiksi.
Pystyikö Puurunen paikkaamaan joulukuun harjoituspuutteet oivallisella viimeistelyleirillään, on olympialaisissa puntarissa ensi kertaa sunnuntaisella miesten avausmatkalla, 10 kilometrin pikakilpailussa.
- Sprintistä pitäisi saada hyvät lähtökohdat takaa-ajoon, Puurunen ennakoi.
Takaisin ihannemittoihin
Edellisissä olympialaisissa Puurunen muodosti Suomen yhden miehen ampumahiihtojoukkueen ja piti lajin mainetta mallikkaasti yllä. Yhteislähdöstä heltisi täydellisellä suorituksella paras tulos, neljäs sija.
Torinon kisojen jälkeen Puurusen huippu-urheilijan ura hinattiin puoleksitoista vuodeksi telakalle. Toisin kuin olympiajoukkueen muut palaajat, mäkihypyn Janne Ahonen ja yhdistetyn Hannu Manninen, Puurunen repsahti taukonsa aikana melkoisesti urheilijan ihannemitoista.
- Painoa oli silloin 15 kiloa enemmän kuin nyt, Suomen joukkueen kisaoppaassa 69-kiloiseksi merkitty Puurunen naurahti.
Puurunen oli kaksi kilpailukautta sivussa ja puolitoista vuotta käytännössä urheilematta, kunnes rajavartijan mieli paloi takaisin laduille ja ampumapaikoille. Keväällä 2008 alkanut uusi tuleminen huipentuu uran neljänsiin olympialaisiin.