Kaleva.fi:n lukijat innostuivat muistelemaan kouluruokaa ja kokemuksia koulussa syömisestä. Tiistaina julkaistu Kerro meille -juttu keräsi keskiviikkoon mennessä yli 130 kommenttia.
Kommenteista kävi ilmi, että suurimmalla osalla on pääosin lämpimiä muistoja kouluruoasta. Kymmeniä vuosia sitten koulunsakäyneet muistelivat kaiholla kesäkeittoa ja olivat usein sitä mieltä, että nykypäivänä kouluruoan taso on paljon parempaa kuin omassa nuoruudessa.
Toisaalta ruokamuistelmiin liittyi surumielisiäkin sävyjä. Parissakin kommentissa muisteltiin 90-luvun lamaa ja todettiin, että koulussa syötiin niin paljon kuin jaksoi, koska kotona ei ollut ruokaa.
– Silloin yheksäkytluvun laman aikaan suosikkievääni olivat, noh, oikeastaan kaikki. Piti syödä että jaksaa, kirjoittaa nimimerkki 1989-1998.
Puuro hillolla, uunimakkara ja muusi, jauhelihaperunasoselaatikko (eli "ruutipuuro", nimimerkki Koulu 1966-1974:n mukaan), makaronilaatikko, hernekeitto ja poronkäristys muusilla olivat monen herkkuruokia.
– Ennen 80-90-luvulla kaikki ruuat olivat koulussa hyviä, koska keittäjät tekivät itse. Ei toki leipänä ollut muuta kuin näkkäriä, mutta sehän sopi kaiken ruuan kans. Nyt ruokaa jaellaan pitkin kyliä ja kouluja suurista keittoloista. Nykyään kuulostaa, että ruoka voi olla mautonta, kylmää, jopa leivät jäisiä. Liikkuva lapsi on aina nälkäinen koulusta tullessa, kirjoittaa nimimerkki Ennen kaikki oli paremmin ;).
Uusia ruokalajeja tutuiksi
Monet myös oppivat syömään useita ruokia koulussa. Nimimerkki Alavuoton ala-asteella kirjoitti oppineensa syömään koulussa muun muassa greippiä, italianpataa, gulassia ja janssoninkiusausta. Vaikka makaronilaatikko ja kurpitsapikkelssi eivät nimimerkille koskaan maistuneetkaan, hänen mukaansa ruoka oli herkullista.
– Parempia olivat ruoat koulussa kuin testaamani ruoat ravintoloissa. Ja kun ulkona oltiin välitunnit oli nälkä jo kova klo 11. Ei siinä enää paljoa mietiskellyt muuta kuin laittaa ruoat ääntä kohti ja menoksi, että kerkiää etes vähän aikaa ulukona pelata jottain. Mutta on vieläkin kiitollinen mieli noista herkuista, hän kirjoittaa.
Oslonaamiainen herätti tietyn sukupolven edustajissa ihastusta edelleenkin.
– Oslonaamiainen oli parasta. Kaakaota, sämpylä, jauhelihapihvi ja keitetty kananmuna, kirjoittaa nimimerkki 1970. Joillakin ateriaan kuului jauhelihapihvi, toisella lenkkimakkara.
Uusi kouluruokasuositus kehottaa vähentämään koululaisen lautaselta punaista lihaa ja makkaraa sekä lisäämään kalaa ja vaaleaa lihaa. Nimimerkki Vain köyhä opiskelija kirjoittaa, että vähentää ei paljon enää voi.
– Itse ruokaa syövänä oppilaana voin todeta, että makkaroita ja punaista lihaa saa muutenkin vähän, joten vähentäminen kadottaisi kaiken punaisen lihan ja olemattomat makkarat listoilta, hän kirjoittaa.
Tillilihasta tuli monen inhokki
Niinhän se on, että yhden herkku on toisen ällötys ja makaronilaatikkoa yksi vihaa ja toinen rakastaa, mutta tilliliha oli melko yksimielisesti inholistalla.
– Kamalinta oli tilliliha. Inho tilliä kohti on syvään juurtunutta tuon ruoan vuoksi, ei mene edes kalan kanssa, kirjoittaa nimimerkki Töppönen.
– Kalaa en ole syönyt koulun jälkeen (kala-allergia) enkä sitä legendaarista tillilihaa, en edes siedä nähdä tilliä, kirjoittaa puolestaan Traumoja vieläkin.
– Tillilihan tuoksukin saa elimistöni voimaan pahoin. Oli se sellaista sitkeää "herkkua" kouluaikoina, muistelee Hardy.
Kouluruokailu kosketti ja koskettaa yhä jokaista oppilasta ja kuten Kaleva.fi:n lukijoidenkin kommenteista voi päätellä, on se kokemus, joka säilyy läpi elämän. Moni halusi myös kiittää kouluruoan valmistajia, kuten nimimerkki Kyllä maistui.
– Pakkalan koulun kaiiki ruuat oli ihania! Kiitos keittotädeille eli emännille. Jopa tilliliha on suosikki vielä tänään.