Naapurilähiö-sarjassa kerrotaan kuudesta oululaisesta lähiöstä. Sarjan aiemmat jutut on julkaistu 4. joulukuuta (Oulun kasvu),
6. joulukuuta (Kaukovainio) ja
11. joulukuuta (Lintula). Jutut
julkaistaan viikonloppuisin. Tuiran jälkeen esitellään Intiö, Rajakylä ja Kaijonharju.
"Kun eivät rakentaisi kerrostaloja tuohon Merijalin tontille. Näköala menee pilalle", ikänsä Tuirassa asunut Pekka Parpala huokaisee. '
Hän asuu Koskitien varrella, vanhan karkkitehtaan takana.
Parpala kehuu Tuiraa nykyisin viihtyisäksi ja rauhalliseksi asuinpaikaksi. "Joskus on ollut vähän rauhattomampaa. Saisivat valvoa vähän paremmin tuota Koskitien läpiajokieltoa."
Nykyisin tuiralaiset ovat tyytyväisiä asuinympäristöönsä, sillä takavuosina vaivannut rötöstely on saatu vähenemään. Senioreille suunnattu asukastupatoimintakin on lähdössä käyntiin.
Kaupunginosan peruspalvelut ovat kunnossa: alueelta löytyy tarpeellinen määrä terveyspalveluita, päiväkoteja ja kouluja.
Kolmekymmentä vuotta sitten rakennettujen kerrostalojen sanotaan olevan pääosin kunnossa.
Monessa betonitalossa on tehty peruskuntokartoitus ja -korjaus, osaan sellaisia suunnitellaan. Parveke-, putki- ja ikkunaremontteja on tehty. Tietoja merkittävistä homehaitoista ole vielä kuulunut.
Postin ja Alkon kohtalo huolettaa tuiralaisia, sillä samalle tontille tuleva Lidl uhkaa nykyisen postin paikkaa. Posti ja Alko siirrättäneen Välivainiolle.
Puu-Tuira ei unohdu
"Talojen purkaminen kävi nopeasti", muistelee Parpala tarmokkasta puu-Tuiran hävitystä.
Kaupunginvaltuusto teki suunnitelmat Tuiran uudelleenrakentamiseksi 1968.
Keväällä 1969 arkkitehtitoimisto Irma ja Matti Aaltonen tekivät suunnitelman kerrostalovaltaisesta kaupunginosasta Tuiraan. Ensimmäiset kolme kerrostaloa nousivat 1976 ja seuraavat kuusi pikaisesti perässä.
Puu-Tuiran mukana katosivat myös monet kadunnimet sekä paikat. Asema saatiin pois kartalta viimein 1998.
Mutta millainen oli puu-Tuira 1950- ja 1960-luvuilla kukoistuksessaan? "Lapsia oli paljon. Tuiralaisten puutalojen pihalta löytyi ulkohuussi. Asukkaat kävivät kerran viikossa OOK:n, Päkkilän tai Kallion yleisessä saunassa, jos omaa peseytymispaikkaa ei ollut", Parpala muistelee.
Vesijohto- ja viemäriverkostoa ei kaikkialla ollut, vaan monissa taloissa vesi haettiin joko kaivoista tai vesiposteista.
"Maaseutu näkyi Tuirassa vielä 1950-luvulla. Täällä oli lehmiä, hevosia ja lampaita."
Talvisin puulämmitteisten talojen savu tuprusi talojen piipuista. Tuiran asemalla, Sepeska-mäen alla, puksuttivat höyryveturit. Maitokaupoista saatiin maitotuotteita, lihakaupasta makkaraa ja Komu-kaupan tapaisista sekatavarakaupoista kaikkea muuta.
Huviloita Karjalasta
Tuiran ensimmäinen asemakaava valmistui 1914. Sen teki helsinkiläinen arkkitehti Bertel Jung. Kaavassa oli varattu muutamia kerrostalotontteja Tuiran itä- ja länsipäätyihin.
Ensimmäisiä kerrostaloja ryhdyttiin Tuiraan rakentamaan 1930-luvun lopussa, kun Valtatie 45:n ja Koskitie 25:n kivilinnat valmistuivat. Koskitien ja Huvilatien (nykyisen Merikoskenkadun) kulmasta länteen sijoittuvia pistetaloja ryhdyttiin puolestaan rakentamaan 1940-luvun lopussa.
Huvilatiellä sijaitsi nimensä mukaisesti huviloita, joissa asui seudun varakasta väkeä.
Tuiraa tunteneen edesmenneen Kalle Loukkolan mukaan monet Huvilatien rakennukset oli tuotu Karjalan kannakselta, jonne vallankumouksen jälkeen oli jäänyt ruhtinaitten pitsihuviloita tyhjilleen.
Vuokratonttien omistajat ryhtyivät joskus 1950-luvulla myymään vuokraoikeuksiaan rakennusliikkeille. Tonteille nousi matalia kerrostaloja.
Vanhasta Tuirasta on enää jäljellä Valtatie 45:n ja Koskitien 25:n kivitalot, Komu-kaupan talo, Tuiran puukoulu ja muutama muu rakennus. Ne on jätetty kerrostalojen väliin kuin epähuomiossa muistuttamaan kaupunginosan menneisyydestä.