”Luonnonsuojelualueelle sopivaa on, että siellä moottoriajoneuvolla liikkuminen on rajoitettua.” Näin perustelee Katja Heikkinen teiden sulkemista Sanginjoen suojelualueella (Kaleva 22.8.).
Kun Oulun kaupunki vielä omisti Sanginjoen ulkometsän, sallittiin suojelumääräyksissä moottoriajoneuvolla ajo alueen teillä ja reiteillä. Mahtaisiko Sanginjoella tänään olla suojeltuna lähellekään nykyisen kokoista aluetta, jos autoilu ja moottorikelkkailu olisi kielletty jo silloin kun suojelusta päätettiin? Rohkenen epäillä. Suojelualueen laajentamisen vastustajien pääargumentteihin kuului, että suojelun myötä sinne tulee puomit ja liikkuminen hankaloituu.
- Ei muuten tule, katoppa näitä suojelumääräyksiä, oli helppo vastata.
Ely-keskuksen virkahenkilöt olivat tuolloin ajatelleet laajasti luonnonsuojelun ja suuren yleisön etua ja laatineet määräykset niin, että mahdollisimman moni saisi suojelusta iloa ja hyötyä. Siksi teiden ja reittien sulkeminen tällä nimenomaisella luonnonsuojelualueella on erityisen epäsopivaa.
Myönnettäköön, että kovakuntoisen retkeilijän kannalta teiden sulkemisessa on myös hyvät puolensa. Saa kokea erämaista tunnelmaa ilman häiritseviä massoja. Minunkin kannaltani katsottuna hyviä puolia löytyy. Koska voin pyöräillä marjamailleni ja kaikki eivät voi, minulle jää enemmän koskemattomia apajia poimittavakseni.
Mutta käsi sydämelle, onko meille sittenkään tärkeintä oma maksimaalisen hieno luontokokemus tai oma maksimaalisen helppo saalis? Olisiko sittenkin tärkeämpää, että myös toiset pääsevät nauttimaan luonnosta ja sen antimista?
Eikö luonnonsuojelussa ole kyse juuri siitä, että yritetään opetella laittamaan yhteinen pitkän juoksun etu oman lyhyen tähtäimen edun edelle? Helppoa se ei ole, pakko myöntää. Ihmisiä kun kaikki vain ollaan.
Luonnonsuojelubiologi Ari Rajasärkkä kertoo yrittäneensä perustella Metsähallituksen nuoremmille työntekijöille, miksi tiet pitäisi jättää sulkematta (Kaleva 16.8.). Harmi ettei hänen viestinsä saanut vastakaikua.
Toivotaan että laajempi näkökulma saa vielä jalansijaa. Siitä hyötyisivät lapsiperheet, huonojalkaiset, kireän aikataulun kanssa painivat. Siitä hyötyisivät marjastajat ja sienestäjät, joilla ei ole ole mahdollisuutta kuljettaa pyöräänsä Sangille eikä sähköpyörää alla. Siitä hyötyisi luonnonsuojelu, eli me kaikki jotka elämme luonnossa ja luonnosta.
Kun lobbasin Sanginjoen ulkometsän suojelun puolesta, aina joku väitti jääräpäisesti, että suojelun mennessä läpi sääntöjä kuitenkin muutetaan. Puomit tulee, vaikka mitä luvattaisiin. Olin väärässä. Te olitte oikeassa.
Toivottavasti uskallatte vielä luottaa jonkun toisen luonnonsuojelijan sanaan, vaikka minun sanani osoittautui epäluotettaviksi.
Hanna-Riitta Irvankoski
Oulu