Sadismia, heitteillejättöä ja totaalista piittaamattomuutta. Aika rajua! En tiennytkään kuuluvani tällaiseen joukkoon. 7.10. Kalevan tekstareissa näin ilmoitettiin.
Asumme maalla, haja-asutusalueella. Olemme kahden kissan onnellisia omistajia. Toinen on sisä- ja toinen ulkokissa. Jälkimmäisen saimme naapurin navetasta pienenä rääpäleenä. Nyt se on kymmenvuotias. Vanhempi, sisäkissa, ”muutti” meille kaupungista tyttäremme elämäntilanteen muuttuessa. Hyvin ovat toisiinsa sopeutuneet molemmat.
Nuorempi kissoista, ulkokissa, on tottunut siihen, että pääsee aamutoimille ulos, pissakippokin on varalla, mutta harvemmin sitä tarvitsee tyhjennellä.
Päivän aikana pieniä pistäytymisiä ulkona riittää, mutta illan tullen, jos ei karvakaveria ala sisälle kuulumaan, muutaman kerran kissaa huutelemalla sieltä juoksun kanssa sännätään sisään. Yöllä ei ulkoilla, vaan nukutaan.
”Vapaa ulkoilu ei ole kissan elämää!” Suora lainaus Kalevan tekstiviestistä. En voi sille mitään, että en ole samaa mieltä.
En koe olevani sadisti, heitteille jättäjä enkä ainakaan totaalisesti piittaamaton kissankasvattaja. Mitalilla on aina kaksi puolta; hiukan suvaitsevaisuutta lemmikkejä kohtaan, toivoisin.
Martti Tolonen
Tyrnävä