Krimi, Ukraina, Balttia, Nato, EU, Itämeri, Ruotsi, Suomi, YK. Siinä lista nimiä, jotka aiheuttavat huolta ja uhkakuvia, mutta toivottavasti myös tien ulospääsyyn lännen ja idän vastakkain asettumisesta.
Rauhanomainen kehitys ja yhteistyö sekä idän että lännen suuntaan on kuitenkin se paras ja tavoiteltavin vaihtoehto. Suomi on perinteisesti rauhanturvan ja -neuvottelujen pikkujättiläinen.
Meillä on kansainvälisesti korkean tason rauhanneuvottelijoita sekä idän että lännen asiantuntijoita ja yhteistyön tekijöitä. Minusta YK voisi pyytää Suomea ja muita puolueettomia maita asettamaan neuvotteluelimen kärjistyvän tilanteen purkamiseksi.
Suomesta henkilöinä voi mainita Martti Ahtisaaren, Tarja Halosen ja Pekka Haaviston. He kaikki ovat rauhantekijöitä ja kansainvälisesti tunnettuja ja arvostettuja henkilöitä.
Naapureita ei pidä pelätä, vaan pyritään tekemään yhteistyötä. Tilanteen vakiintuessa meillä on monia suunnitelmia ja yhteistyöelimiä koko pohjoisen Skandinavian ja Barentsin alueen kehittämiseksi. Botnia-käytävä, pohjoinen ulottuvuus, Kostamus-käytävä ynnä muita. Tehdään yhteistyötä sekä itään että länteen, mutta puolueettomalta pohjalta.
Ukrainan ja Venäjän tilanne juontaa osin NL:n hajoamisesta, Venäjän sisäinen prosessi on kesken. NL:n aikaan meillä oli vielä UKK, jolla oli niin isot kengät, että moni tilanne rauhoittui niin idässä kuin lännessä kun Urkki kävi kääntymässä Punaisella torilla.
Sukellusveneitä, loukattuja rajoja ja varuskuntia oli enemmän 1970-luvulla kuin nyt sekä idässä että lännessä. Sain olla mukana laivaston viestinnässä noin kolme vuotta ja mallikkaasti siellä puolueettomina selvittiin. Rauhallista oli, vaikka sekä idän että lännen läsnäolo oli havaittavissa. Urholla oli hyvät henkilökohtaiset yhteydet molempiin suuntiin. Löytyi aina rauhan ja liennytyksen tie – sitä nytkin tarvitaan.
Juhani Kela
eduskuntavaaliehdokas (vihr)
Suomussalmi
