Valtiovarainministeriön tuore tulevia luotaava raportti sanoo sen, mikä kesän puoluekokouksissa jäi sanomatta. Kesän alussa pidettyjen puoluekokousten päätöksistä on yritetty lukea seuraavana hallituksen kokoonpano ja ohjelma. On yritetty lukea Suomen tulevia ratkaisuja. On ollut helppo nähdä, että Kepu haluaa hallitusvastuuseen keinolla millä hyvänsä. Kokoomuksen ja demareiden rakkaudessa ei pahemmin ryppyjä ole.
Puolueiden päätökset olivat sen verran ympäripyöreitä, ettei tulevan hallituksen ohjelmallisista linjauksista tule hullua hurskaammaksi. Optiot jätetään Nato-jäsenyyden lisäksi lähes jokaiseen muuhunkin asiaan.
Puolueilta on kadonnut kyky rohkeisiin talouspoliittisiin linjauksiin. Kaikkien suurien puolueiden talous- ja yhteiskuntapoliittiset kannanotot kumisivat tyhjyyttään. Kokoomuksen verolinjaukset noudattavat hyvin sovinnaista linjaa. Kymmenen vuoden takaisista "verot alas" -kannanotoista on jäljellä vain kaunis muisto. Sosialidemokraattien sosiaalisuus - puhumattakaan sosialistisuudesta - on katoamassa olevaa kansanperinnettä. Vasemmistolaisuudesta oli jäljellä pönäkkä pyrkimys alentaa työttömyys viiteen prosenttiin. Sama tavoite, joka jäi keskustan kokouksesta mieleen. Keskustaa ei oppositiopuolueeksi puoluekokouspäätösten nojalla tunnista.
Suomen poliittista elämää vaivaa vaihtoehdottomuus. Se on demokratian kannalta vakava tauti.. Meitä kansalaisia lohduttaa tieto, että tulevasta hallitusratkaisusta riippumatta tuttu ja turvallinen meno jatkuu. Siinä, että meno jatkuu näin, ei ole suuremmin valittamista. Suomi on kiilannut itsensä kansakuntien välisessä kuntoisuuskilpailussa ihan ehdottomaan kärkeen.
Sen sijaan se, että mitään ei kyseenalaisteta on huolestuttavaa. Hyvälläkin poliittisella linjalla tulisi aina olla vakava haastaja. Vallanpitäjien tulisi olla jatkuvassa rumputulessa. Heidän täytyisi poliittisessa paineessa joutua perustelemaan valintansa.
Poliittista ummehtuneisuutta raikastaa kuitenkin virkakunta. Valtionavarainministeriö julkaisi tulevaisuusraportin "Kestävä talous, hyvinvoinnin perusta" kuin varkain ja häveliäästi hieman puoluekokousten jälkeen juhannuksen aatonaattona.
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että maan johtavat virkamiehet näyttävät suunnan ja puolueet kulkevat perässä kuin suuren talon porsaat. Asiat, joita puolueiden kannanotoissa sievistellään, sanotaan superministeriön raportissa suoraan.
Yli kymmenen vuotta sitten isännän ja rengin roolit muuttuivat. Kun lama runteli maata 90-luvun alussa, poliitikot pakenivat vastuuta. Poliitikko tietää, että huonon viestin tuoja usein teloitetaan.
Virkamiehet astuivat parrasvaloihin ja ottivat vastuuta. Outo asiaintila ei ollut virkamiesten vallanhalun syytä, vaan poliitikkojen pelkuruutta. Aikojen normalisoiduttua vallankäyttö ei normalisoitunut.
Todennäköistä on, että seuraavassa hallitusohjelmassa on enemmän ajatuksia valtiovarainministeriön linjapaperista kuin kaikkien kolmen suurimman puolueen puoluekokouspäätöksissä yhteensä.
Tämä voi olla terve tilanne asioiden hoidon kannalta mutta demokratian kannalta asiassa ei ole hurraamista. Tätä taustaa vasten äänestysprosentin jatkuva aleneminen ei ole yllätys.
Valtiovarainministeriön raportissa on monta kiistanalaista kohtaa. Jos ei aina ihan riveillä, mutta ainakin rivien väleissä on vahvoja linjauksia. Korkean työllistymisasteen aikaansaamiseksi tarvitaan kannustavampaa työttömyys- ja sosiaaliturvaa. Suurituloisten veroja tulee alentaa ja eläkeikää nostaa.
Valtiovarainministeriö määrittelee yhdeksi suurimmista ongelmista rakennetyöttömyyden. Ministeriön mielestä työttömyys- ja sosiaaliturvajärjestelmämme on liian säilyttävä. Ihmiset on saatava töihin mahdollisimman nopeasti työttömyyden osuessa kohdalle. Porkkana vaihdetaan keppiin ja ruoskaan.
Eläkeiän nostaminen on raportissa keskeisellä sijalla. Toistaiseksi asiaa on valmisteltu laajalla konsensuksella. Suuressa eläkeuudistuksessa, jonka tarkoituksena on nostaa keskimääräistä eläkeikää useilla vuosilla, on monta avoimeksi jäänyttä asiaa. Poliitikot tietävät, että poliittisen itsemurhan pystyy Suomessa tekemään hyvin nopeasti eläkeasioilla. Seuraavan hallituksen on kuitenkin vietävä uudistus päätökseen. Se on kivinen taival.
Yleisesti on ennusteltu, että seuraavista eduskuntavaaleista tulee verovaalit. Puoluekokousten linjauksista sitä ei näe. Ministeriön verolinjauksista voi lukea suurituloisten verojen alentamisvaateen. Sen ministeriö sanoo selvemmin kuin kokoomus. Tässä kohdin käytäneen tulevissa hallitusohjelmaneuvotteluissa tiukka kädenvääntö. Voidaan nähdä sellainenkin erikoisuus, ettei ministeriön edustama verolinja toteudu.
Lipposen hallitukset eivät ole kajonneet verotuksella tulonjakoon. Veromuutokset on tehty niin, että muutokset ovat olleet yhtä suuria kaikissa tuloluokissa. Konsensus-Suomessa on vaikea kuvitella muunlaista linjaa.
Verorakenteeseen tullaan tekemään muutoksia, mutta ne ovat seurausta kansainvälisestä paineesta. Vanha vasemmiston vaatimus osinkojen verottamisesta saattaa seuraavalla hallituskaudella toteutua. Jotain ironista on siinä, että laitavasemmiston vaatimuksen tuo todeksi EU:n paine.
Kaikille puolueille oli yhteistä se, että he ojensivat yhteistyön kättä ay-liikkeen suuntaan. Siperia on opettanut: suoraan hyökkäykseen ay-liikkeen pyhiä arvoja vastaan ei kannata käydä.
Näitä ovat ansioon suhteutetun työttömyysturvan peruselementit, työsuhdeturva, työsopimuslain ydinasiat ja ammattiyhdistystoiminnan oikeudet. Esko Ahon jättimäinen virhe oli lyödä työreformillaan kirveensä tähän ay-liikkeen peruskallioon.
Seuraavissa vaaleissa vastaavanlaista yhteentörmäystä ei tulla näkemään. Se puolestaan mahdollistaa sen, että Anneli Jäätteenmäen johtama keskusta voi olla seuraava pääministeripuolue.
Mikä sitten muuttuu? Sitä pitää kysyä valtionvarainministeriöstä.