OululaisenRitvan(nimi muutettu) mies sairastui syöpään puolitoista vuotta sitten. Tutkimuksissa selvisi, että syöpä oli levinnyt keuhkoihin.
Myöhemmin myös aivoista löytyi etäpesäke. Silloin mies kysyi lääkäriltä, kauanko hänellä on elinaikaa.
”Lääkäri sanoi, että jos sädehoidot tepsivät hyvin eivätkä kasvaimet laajene, elinaikaa voi olla yli puoli vuotta, mutta muuten kuukausia”, Ritva kertoo.
Sen tiedon jälkeen mies eli kolme kuukautta.
Mies kuoli rauhallisestikotonaan viime talvena.
SairaanhoitajaAnitta Koivistokuuntelee vieressä, kun Ritva kertoo tuttua tarinaa. Ollaan Ritvan kotona, kahvipöydän ääressä. Tässä pöydässä Koivisto on istunut monet kerrat Ritvan miehen sairauden aikana.
Koivisto oli paikalla silloinkin, kun mies kuoli. Mies halusi kuolla kotona. Niin hän oli hoitotahtoon kirjannut.
”Laki velvoittaa kunnat järjestämään parantumattomasti sairaalle hyvän saattohoidon ja kuoleman sinne, minne hän haluaa”, Koivisto kertoo.
Ennen kuolevat hoidettiin kotona. Nyt ihmiset ovat vieraantuneet kuolemasta ja tottuneet siihen, että sairaat kuolevat sairaalassa.
Ritvan mies vietti sairaalassa vain muutamia päiviä sairautensa aikana. Tarvittava hoito järjestettiin kotiin.
Ritvasta tuntui luontevalta osallistua puolisonsa hoitoon.
”En hätkähdä kuolemaa. Koen, että se on luonnollinen osa elämää. Olen saattohoitanut myös muita omaisiani.”
Oulun kaupunginsairaalan hoitorinki tarjosi apua, kun parantavat syöpähoidot Oulun yliopistollisessa sairaalassa päättyivät tuloksettomina.
Kun mies siirtyi erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon, hoitorinki tuli käymään miehen kotona.
”Monilla potilailla syntyy siinä vaiheessa ajatus, ettei mitään ole tehtävissä. Ammattilainen antaa toivoa, että paljon on vielä tehtävissä”, Koivisto sanoo.
Miehelle laadittiin saattohoitosuunnitelma. Sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä kävivät hänen tilanteensa kokonaisvaltaisesti läpi. He hoitivat esimerkiksi byrokratian rattaisiin jääneen omaishoidontuen hakemuksen oikeaan paikkaan.
Hoitorinki lupasi auttaa aina tarvittaessa. Silloin tällöin Ritva apua pyysikin.
Ritvasta oli parempi,että mies sai olla kotona.
”En halunnut itsekään mennä sairaalaan istumaan ja olla tekemättä mitään, kun pystyin hoitamaan mieheni kotona ja pyytämään tarvittaessa apua. Sukulaiset ja ystävät auttoivat myös tarvittaessa.”
Ritva kävi miehensä kanssa vierailuilla, konserteissa ja ravintolassa syömässä vielä muutama viikko ennen kuolemaa.
Viimeisen viikon ajan hoitoringin apua tarvittiin pari kolme kertaa päivässä lähinnä aamu- ja iltapesuissa. Lääkitykset Ritva hoiti hoitoringin kanssa.
”Kivun hoito on erittäin oleellinen osa saattohoitoa.”
Ritva kokee hoitoringin tuen tärkeäksi loppuvaiheessa.
”Kun ammattitaitoinen henkilökunta on lähellä ja arvostaa kuolevaa, kuolema voidaan tehdä yhteistyössä kauniiksi. Koska suru ja ikävä ovat voimakkaasti läsnä, kuolema kotona tuntuu luontevalta ja parhaalta vaihtoehdolta.”