Velka on veli otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Sanonta tulee tutuksi sille, joka jää kaverille velkaa esimerkiksi kahvilareissun jälkeen.
Jos takaisin maksettava summa ei olekaan tasaraha, löytää itsensä pian tukalasta paikasta.
Maksaako yläkanttiin, pyöristääkö alaspäin vai ollako prikulleen täsmällinen?
Velanmaksun ongelmallisuus ruumiillistuu viisisenttisissä. Jos velkasumma on esimerkiksi 2,15 euroa, on vaikeiden päätösten äärellä.
On selvää, että vain täysnilkki pyöristää alaspäin.
Ylöspäin pyöristäminen esimerkiksi kahteen ja puoleen tai peräti kolmeen euroon olisi liioiteltua ja vaikuttaisi leväperäiseltä pröystäilyltä.
Lisäksi ylöspäin pyöristäminen on tyyristä ja siten harmittavaa.
Viimeinen jäljelläolevista vaihtoehdoista on maksaa takaisin sentilleen tasasumma.
Tarkka summa on kuitenkin kummajaisen merkki. Vain hyvin nuiva ihminen viitsii pelailla senttien kanssa. Olisi hyvä, jos velanmaksu lutviutuisi huomaamattomasti ja voisi vaikuttaa rennon letkeältä ihmiseltä.
Tasasummaan päätymällä osoittaa olevansa takakireä pilkunviilaaja.
Tilanne on umpikuja.
Pulmallisessa paikassa on vaikea luovia löytääkseen vähiten huonoimman ratkaisun. Jos velan maksaa tililtä, sulkee pois vahingon mahdollisuuden: saajalle on selvä, ettei sentin tarkka summa ole mikään epähuomio. 0,15 on vaivalla ja ajan kanssa näpytelty luku.
Vaivalla ja ajan kanssa näpyttelyssä ei ole rennon lupsakasta luonteesta häivähdystäkään.
Entisestään tilanne pahenee, jos maksaa käteisellä. Tapahtuma on aikaa vievä, jolloin muistijälki aivoissa jää pysyväksi. Hilujen kaivelussa pikkusieluisuus kiteytyy kouriintuntuvasti.
Lohduttautua voi ainoastaan sillä tiedolla, että helppoa ei ole myöskään velanperijän roolissa. Liian vähästä ei kehtaa motkottaa, liian paljosta tulee syyllinen olo.
Tässä pelissä ei voi voittaa mitenkään päin.