"Kyllä kiljupunkkareita löytyy tietysti vieläkin, eikä minulla heitä vastaan mitään ole. Mutta semmoinen perinteinen punkmeininki ei ole meitä varten. Halutaan kuulostaa hyvältä ja soittaa selvin päin. Ei kännistä bändiä kovin moni jaksa katsella", sanoo keskiviikkona Oulussa soittavan ylöjärveläisen Abduktio-yhtyeen solisti Mikko.
Abduktio ei ole ajatustensa kanssa yksin. Kuten rockissa yleensäkin, myös uuden sukupolven punkyhtyeiden työmoraali on korkealla. Punkbändit soittavat napakammin kuin kymmenen vuotta sitten ja muutenkin musiikkityyli elää vahvaa nousua.
"Todellakin, Suomessa homma toimii paremmin kuin pitkään aikaan. Eri musiikillisia tyylisuuntia edustavia bändejä on paljon ja porukka on yhtenäistä. Vain keikkapaikkatilanne on kehnompi kuin Keski-Euroopassa, Suomesta kun puuttuu talonvaltauskulttuuri lähes täysin", sanoo Mikko.
Oulussa ei montaa aktiivista punkyhtyettä vaikuta, mutta keikkatarjonta kaupungissa on melkoisen hyvä. Muutama aktiivi järjestää säännöllisesti soittotilaisuuksia etenkin ulkomaisille ryhmille. Parin viime kuukauden aikana Oulussa on kuultu yhdysvaltalaista, puolalaista, ruotsalaista ja saksalaista punkosaamista.
"Yhteistyö uumajalaisten järjestäjien kanssa helpottaa ulkomaisten bändien tuomista", sanoo Red Cabaret -yhtyeessä soittava ja punkkeikkoja järjestävä Jani oululaisesta Zerominded-organisaatiosta.
Suomessa julkinen huomio tarttuu herkästi The Rasmuksen kaltaisten hittiyhtyeiden ohella vähäpätöisten lista-artistien satunnaisiin ulkomaan keikkoihin. Samaan aikaan kymmenet punkyhtyeet kiertävät jatkuvasti keikoilla ulkomailla.
Suomalainen punk onkin aidosti kansainvälisesti menestynyttä musiikkia, omassa kapeassa karsinassaan tosin. Genren ykkösnimistä esimerkiksi Manifesto Jukeboxin kiertueet ovat ulottuneet aina Japaniin ja Yhdysvaltoihin.
"Kyllä Euroopan kiertue järjestyy hyvinkin helposti. Jos jotain positiivista hakee EU:n kehityksestä, niin jatkossa keikoille meneminen on vieläkin helpompaa. Puolassa on yhä paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta nähdä länsibändejä, ellei sinne mene soittamaan. Vastaanotto on yleensä loistava ja yleisöäkin riittää", sanoo Mikko.
Punk on metallin lailla pirstoutunut lukuisiin alalajeihin, todellisiin ja puoliväkisin keksittyihin. Paitsi musiikki, yhtyeitä jakaa myös suhtautuminen esimerkiksi alkoholiin ja poliittisiin kysymyksiin.
Suomen pienissä piireissä kaikki tulevat toimeen keskenään, mutta maailmalla näkemyksiltään täysin poikkeavat yhtyeet eivät välttämättä mahdu enää samoille keikoille.
"Vähän karannut käsistä se homma. Itse ollaan väliinputoaja, kuin ei hard core -machoilu oikein putoa vaikka modernia hard corea soitetaankin. Eli Abduktio on turhan poliittinen yhtye hard core -jätkille mutta musiikillisesti liian hc:ta punkpiireille. Toisaalta hyvä niin", arvelee Mikko.
Abduktio käyttää musiikkia jäsenilleen tärkeiden asioiden esiintuomiseen. On selvää, että esimerkiksi Kolme iskua globalisaation selkärankaan -singlellä ei lauleta kaljanjuonnista ja nopeista autoista.
"Myös luontoon liittyvät aiheet tuntuvat läheisiltä ja viime aikoina mukaan on tullut ihmissuhteita ja muita henkilökohtaisista tunnelmia. Sotatekstejä on vaikea tehdä, kun ei ole sotaa ikinä nähnytkään", sanoo Abduktion hc-rallit sanoittava Mikko.
Jotain huonoakin viime vuosien kehityksestä löytyy. Punkin ennen niin vahva pienlehtiviidakko on oleellisesti harventunut. Osa julkaisuista on siirtynyt internetiin, osa on lopettanut. Muutamien yhä ilmestyvien punkhenkisten pienlehtien joukossa merkittävin julkaisu on perinteikäs Toinen vaihtoehto. "Se on tärkein yksittäinen tekijä, joka pitää koko Suomen punkhommaa hengissä", uskoo Mikko.
Abduktio ja Red Cabaret keikalla Oulussa 1.10. 45 Specialissa.