Pulma ni­mel­tään Michael Phelps

Jos ennusmerkit pitivät paikkansa, varhain sunnuntaina Suomen aikaa Michael Phelps tuuletti ensimmäistä Pekingissä voittamaansa kultamitalia. Sama toistuu seuraavan reilun viikon aikana parhaassa tapauksessa vielä sen seitsemän kertaa.

Jos ennusmerkit pitivät paikkansa, varhain sunnuntaina Suomen aikaa Michael Phelps tuuletti ensimmäistä Pekingissä voittamaansa kultamitalia. Sama toistuu seuraavan reilun viikon aikana parhaassa tapauksessa vielä sen seitsemän kertaa.

Parhaassa tai pahimmassa? Miten sen nyt ottaa?

On mahtavaa, että maailmassa on niinkin ylivoimaisia urheilijoita kuin Phelps - tai sellaisia kuin Siperian karhu Aleksander Karelin tai USA:n pikajuna Carl Lewis olivat. Urheilu ja yksittäiset lajit tarvitsevat juuri tällaisia supertähtiä, ihmelapsia, käsittämättömiin urotekoihin pystyviä sankareita, voittamattomia ennätystehtailijoita.

Ketä enää kiinnostavat pelkät tiukat kaksinkamppailut ja rehdit kisat? Megatähdet ja heidän kauttaan syntyvät nykyajan kuolemattomat legendat ovat ruokaa tämän vuosituhannen penkkiurheilijoille. Ilman näitä tähtiä urheilusta olisi paljoa vailla - se olisi paahtoleipä ilman vadelmahilloa.

Toisaalta aivan tolkuton ylivoima voi polttaa paahtoleivän pohjaan: ei kilpaurheilu ihan näytösurheiluakaan saisi olla.

Phelpsin ylivoiman voi nähdä myös ongelmana, jos haluaa.

Mikä lajissa on vikana, kun yksi mies voi olla maailman paras viidellä eri matkalla? Onko lajiohjelmassa kenties liikaa samanlaisia lajeja? Pitäisikö jostakin päästä jo karsia?

Turha toivo. Uintiväki ei karsi mitään, ei ainakaan vapaaehtoisesti.

Altaan reunalla on vallalla sellainen käsitys, että määrä on laatua tärkeämpää - tosin Phelpsin kohdalla mitaleja sataa laadusta tinkimättä. Uimareilla on paitsi iso määrä lajeja ja matkoja, niin myös vielä mahdottomampi määrä arvokisoja, joita voi vuoden sisällä voi olla jopa kolmet. Siinä on kahdet liikaa.

Phelpsiä on turha syyttää mitalien rohmuamisesta, minkäpä hän omalle ylivoimalleen voi. Antaa nuoren miehen pitää juhlansa.

Tuskin kukaan marisisi kauheasti vastaan, jos Suomesta löytyisi vesipeto, joka täyttäisi yksi koko olympiajoukkueen mitalitavoitteen pariinkin kertaan. Tällä kertaa meidän on vielä tyytyminen Hanna-Mari Seppälään - ja jos hän nappaa mitalin Pekingin altaasta, se vastaa vähintään kahdeksaa Phelpsin kultaa.

Ilmoita asiavirheestä