"Jos tulopoliittinen kokonaisratkaisu, tupo, hylätään, kaatuu samassa rytäkässä kolmikanta", varoittaa vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen. Tällä on merkittävät seuraamukset paitsi vallan uusjaolle myös yhteiskuntarauhalle, hän varoittaa.
Pulliainen kummastelee, ettei kukaan ole huolissaan kolmikannan kohtalosta, vaikka sillä on ollut merkittävä rooli työelämää ja työeläkkeitä koskevan lainsäädännön valmistelussa. Myös monet hallitusten veroratkaisut ovat olleet kiinteässä kytkyssä tupoihin.
"Kolmikannan murentuessa yhteiskunnan valtadynamiikka menee totaalisesti uusiksi. Tulee uudenlaiset vaikuttamisen rakenteet. Jos vielä SAK:n, STTK:n ja Akavan fuusio suurliitosta toteutuu, se merkitsee aivan uudenlaista vallanjakoa", Pulliainen sanoo.
Hän sivuaa kolmikannan kohtaloa tuoreessa kirjassaan Yhteiskuntavastuu.
"Erityisesti tupottomissa oloissa jokainen pöydän ääressä istuva taho tietää, ettei hallituksella ole pienintäkään velvollisuutta ottaa esiin tulleita näkökohtia huomioon esityksien lopullisessa valmistelussa", Pulliainen huomauttaa.
Hänen mukaansa nyt on korkea aika herätä huomaamaan, mitä kaikkea tupon hautaamisesta seuraa.
EK putoaa ulos
Pulliaisen mukaan näköpiirissä on erittäin mullistavat näkymät:
"Elinkeinoelämän keskusliitto EK, joka on ilmoittanut luopuvansa tuposta, siirtää itsensä sivuun neuvottelupöydästä. Kun se purkaa jo provokatorisesti organisaatiotaan, sillä ei ole enää instrumenttiakaan tulopolitiikkaan. Samalla se purkaa valmiusorganisaationsa lähteä koska tahansa keskustelemaan ja vaikuttamaan."
EK:n syrjäytyminen neuvottelupöydistä tapahtuu Pulliaisen mukaan lopullisesti silloin, kun kokoomus ei istu hallituksessa. "Keskustalla ja vasemmistolla ei ole mitään tarvetta kuunnella EK:n näkemyksiä. Keskustan unelma työreformista onkin toteutumassa."
EK:n putoaminen ulkopuolelle merkitsee Pulliaisen mukaan amerikkalaisen mallin, syndikalismin, voimakasta tulemista kuvan mukaan; ammattijärjestöillä on yhteiskunnallisesti suurempi valta kuin niillä pitäisi demokraattisesti hallitussa yhteiskunnassa olla.
"Työntekijäjärjestöjen, joissa on jäseniä kaikista puolueista, ja poliittisen vallan yhteyspito ja vuorovaikutus lisääntyy", Pulliainen toteaa. Hän ennustaa, että järjestöissä jäsenmaksutkin nousevat merkittävästi. "Ay-liikkeen pitää lisätä valmiuttaan etujensa puolustamisessa."
Luuseri on yhteiskunta
Yhteiskuntarauhan kannalta kehitysnäkymät ovat Pulliaisen mukaan kielteisiä. "Kolmikannan hylkäämisessä luuseri (häviäjä) on ilman muuta suomalainen yhteiskunta."
Pulliainen uskoo, että yhteiskuntarauhan järkkyminen herkistyy. "Kolmikannan kaatumisesta seuraa amerikkalaisen mallin tulo kaikilta tunnusmerkeiltään Suomeen. Lakot pitenevät, yhtiöitten ja yritysten elinkaari lyhenee. Voimia mitellään entistä useammin", Pulliainen pelkää.
Siirtymällä pysyvästi liittokohtaisiin palkkaratkaisuihin työntekijä- ja työnantajajärjestöt luopuvat Pulliaisen mielestä terävimmistä tavoitteestaan yhteiskuntarauhan hyväksi.
"Molemmilla järjestöillä on ollut valmius antaa periksi silloin, kun poliittinen valta on halunnut säilyttää yhteiskuntarauhan. Vastavuoroisesti hallituksessa on hyvin herkällä korvalla kuunneltu, mitä sanottavaa järjestöillä on ollut lainsäädäntöhankkeista. Tämä vastavuoroisuuden periaate on toiminut niin vaikeissa kuin tavanomaisissa olosuhteissa."