Sauvosaaren koululla lauantaina syödään kunnolla, kuunnellaan sanaa, hengellistä ja vähän poliittistakin ja viritellään joulun sanomaa ihmisten mieliin. Pitopöytään ovat kutsutut kaikki vähäosaisiksi itsensä tuntevat. Ja kutsua on taas kuultu.
"Sinä joka olet tullut, tunne olosi kotoisaksi."
Näin on jo viidettä kertaa. Jouko Heikkinen, Kemin Jokke, parin kymmenen hengen vapaaehtoisjoukkoineen pitää huolta siitä, että einestä riittää lautasilla. Ruljanssin pyörittäjä on jälleen kerran kiertänyt paikalliset kaupat, puhunut kinkut ja puurotarpeet ja pyytänyt kaupungilta lämpimät neliöt korvauksetta käyttöön.
Jokke tietää, miten toimitaan, onhan hän ollut 1980-luvulla Veikko Hurstin opissa. "Veikko antoi hyvät eväät. Jumalalta on tullut halu auttaa. Toisin oli ennen, silloin lähimmäisenrakkaus oli nyrkki silmään ja rahat pois."
Huhtikuussa 60 vuotta täyttävä helluntaiseurakunnan evankelista sekä tori- ja markkinamyyjä on kulkenut pitkän ja karikkoisen tien. Se on rosoinen elämäntarina, josta on syntynyt kirja ja josta riittää julistettavaa. Hän todistaa siitä, että pohjalta on mahdollista nousta, kunhan sielulle löytyy turvasatama.
Kemin Jokke tapasi vuonna 1978 kohtalonsa citykirkossa Tukholmassa. "Kaverit taluttivat minut lähetystyöntekijöiden pullakirkkoon. Siellä tulin kaatokännistä uskoon, mutta se usko on pitänyt. Nyt asiat ovat kunnossa ihmisten, Jumalan ja poliisin kanssa."
Julistaja tien päällä
Keminmaan Itäkoskella syntynyt Jouko Heikkinen lähti 16-vuotiaana kesken ammattikoulun Kemin Koivuharjulta Ruotsin kautta merille. Viina ui salakavalasti nuoren seilarin liiveihin ja jossain vaiheessa Jouko huomasi pyörivänsä muiden dokaajien kanssa Tukholman Slussenilla. Siellä hänet nimettiin Kemin Jokeksi ja nimi on pysynyt ikään kuin muistutuksena entisestä elämästä.
"Uskoon tulon aikoihin terveys oli jo mennyt, vain tenu maistui. Aikaisemmin tuli heitettyä vielä pientä keikkaa, että sai rahaa aineisiin, mutta tuolloin en pystynyt enää kuin pummaamaan."
Jokke kertoo kiertäneensä AA:t ja kaikki mahdolliset hoitolaitokset, mutta lääkettä katuojasta nousemiseen ei löytynyt. Lääkäritkin olivat jo lukeneet tuomion. "Mikään ei auttanut Lapin ukkoa."
Tuohon aikaan hän sanoo syyttäneensä surkeudestaan kaikkia paitsi itseään, mutta nyt syytöksille ei ole enää sijaa.
Runsaat 20 vuotta sitten kotimaahan palannut matkasaarnaaja kulkee vuosittain yhä kymmeniä tuhansia kilometrejä, kiertää vankiloita ja ohjaa kolhittuja kavereita hoitokoteihin. Jotkut jäävät Jumalan koukkuun. Suurimmalta osalta entisistä alan miehistä koostuva lauluryhmä Uusi laulu kaduilta vie sanomaa myös sävelin.
"Kohta puoliin pitäisi lähteä Viron ja Latvian vankiloihin. Arto Härkösen kanssa on Lappiin suunnitteilla kevätkierros", viimeksi Pelsolla käväissyt Jokke kertoo.
Pelson kokemukset hätkähdyttävät edelleen lähes kaiken nähnyttä Jokkea. "Ennen siellä istuivat tappotuomioita vanhat ruunat, nyt melkein kouluikäiset pojat. Viina ja huumeet vievät yhä nuorempia, tässä ei tunnu olevan enää mitään järkeä."
Rakkaus on vastaus
Jokke on käynyt eduskunnassakin pari kertaa puhumassa parlamentaarikoille, välittämässä sanaa ja ruohonjuuritason tuntoja. Huumeet ovat levittäytyneet kautta maan piirin, mutta edelleenkään niistä ei hänen mielestään puhuta läheskään niin suurilla kirjaimilla kuin pitäisi.
"Jos meininki ei muutu, meillä tarvitaan kymmenen vuoden päästä nykyiseen verrattuna tuplaten alkoholistiparantoloita. Tämän pitäisi olla hyvinvointiyhteiskunta, mutta sehän mätänee sisältäpäin. Sääliksi käy Suomen kansaa."
Kemin Joken näkemyksen mukaan yhteiskunta on mennyt pieleen, kun päättäjät ovat lähteneet lipsumaan. Laitkin on tehty hyväksymään rikollisuutta.
Jokke kaipaa perinteistä kotikasvatusta, vanhempien kunnioittamista, suree lähimmäisenrakkauden ja yhteisvastuun katoamista. Maailma on suljettu ulkopuolelle ja ihmiset ovat käpertyneet itseensä.
"Maaseudullakin eli ennen talkoohenki, nyt eivät naapurit tunne toisiaan. Olemme tehneet ympärillemme muurin ,jossa lukee: älä tule tätä lähemmäs."
Tukholman pullakirkossa Jokkea hämmästytti vanhojen mummojen antama lämmin vastaanotto. "He ottivat meidät tykönsä kuin omat poikansa. Niin kovaa kaveria ei olekaan, ettei hän vastaanottaisi rakkautta. Rakkaus on vastaus, rakkaudettomuus ajaa epätoivoisiin tekoihin."
Kemin seudulle vajaat viisi vuotta sitten tullut Kemin Jokke on tänään neljän lapsen ylpeä isä. Hän ei ole tietoinen, vaan sisäisen käskyn tuoma paluumuuttaja, joka on valmis lähtemään sinne, minne kutsu käy.
