– Ensi viikon puolivälissä on tarkoitus aloittaa. Joka päivä tulee sääennustetta vilkaistua. Sen olen kuitenkin oppinut, ettei niihinkään passaa sokeasti luottaa, tyrnäväläinen viljelijä Kimmo Matinolli kertoo.
Ohraa ja kauraa pääasiassa rehuksi Tyrnävällä viljelevä Matinolli ei omien sanojensa mukaan osaa stressata säästä, vaikka puintiaika lähestyy. Ilmoille kun ei voi mitään.
– Enemmän minua on stressannut uusi viljankuivaamo, että kerkeääkö se valmistua puinneille, mutta näköjään se ehti.
Matinolli ennätti lomailla kesän aikana neljä päivää. Muutoin aika on mennyt kuivaamon rakentamiseen.
Uutuuttaan kiiltävä 21 metriä korkea ja 541 hehtolitraa vetävä viljankuivaamo lämpiää hakkeella. Investointi oli viljelijän mukaan ”niin iso, ettei sitä kannata edes lehteen panna”.
– Siinä mielessä olen positiivisin mielin, että vaikka puinti viivästyisi, öljyn kanssa ei tarvitse enää pelata. Aiemmin on ollut niin, että öljyä on kulunut sitä enemmän mitä myöhäisemmäksi puinti on mennyt.
Vajaan 300 hehtaarin puimiseen menee Matinollin mukaan aikaa – jos mikään ei vastusta – kolmesta viikosta kuukauteen. Sadosta on näillä näkymin tulossa odotetunlainen.
– Sateet tulivat heinäkuussa pitkän kuivan jakson jälkeen kreivin aikaan, mutta vähempikin olisi riittänyt. Ainakaan itsellä sateet eivät onneksi viljasadossa näy. Perunamiehillä niistä on ollut enemmänkin vaivaa.
Säiden armoilla
Pro Agria Oulun kasvituotannon palvelupäällikkö Juha Sohlo kertoo, että yksittäiset viljelijät ovat jo kokeilleet puida muutamia peltolohkoja, mutta pääpuinti mennee syyskuun alkupuolelle.
– Ehkä viikon keskimääräistä myöhemmin päästään puinteja aloittamaan, mutta se ei ole vielä radikaalia. Vuonna 2017 sato oli jopa kuukauden myöhässä.
Sadonkorjuuaika vaihtelee vuodesta toiseen runsaasti. Sohlo muistelee, että vuonna 2018 näihin aikoihin kaikki puinnit oli jo tehty. Vuonna 2017 viimeiset puinnit tehtiin puolestaan marraskuussa.
Kulunut kesä on ollut viljelijöille melko haastava. Kesäkuu oli kuiva, ja osa viljapelloista ehti kärsiä kuivuudesta. Heinäkuussa vettä tuli puolestaan kaksinkertainen määrä normaaliin nähden.
– Varsinkin ne kuivat paikat kärsivät sitten märkyydestä helpommin. Etenkin Oulun seudun rannikkoalueella on ollut kuivuuden vioittamaa kasvustoa.
Sohlon mukaan kasvuolosuhteiden vaihtelu on aiheuttanut sen, että vilja ei ole kovin tasalaatuista.
– Saman pellon sisällä saattaa olla sellaista viljaa, mikä on jo valmistunut ja sitten on vihreää, jälkikasvanutta sivuversoa, joka valmistuu vähän myöhemmin. Se lisää viljelijöille kuivauskustannuksia ja heikentää viljan laatua.
Säät ovat olleet otolliset myös punahomeelle.
– Sitä on havaittu ehkä normaalia enemmän. Punahome tarvitsee lämmintä ja kosteaa. Se heikentää viljan laatua ja kauppakelposuutta.
Vaikka puintimenetelmät ovat vuosien saatossa kehittyneet, peltojen on edelleen oltava kuivia sadonkorjuuhetkellä. Yötä myötenkin voidaan puida vain, jos tulee, eikä pellolla ole kastetta.
– Pahimmassa tapauksessa vilja ränsistyy, laatu heikkenee ja pelto ei kanna. Jos sadetta tulee kovin pitkään, sadon voi pahimmassa tapauksessa menettää kokonaan. Aika harvinaista se kuitenkin on. Aina niitä aurinkoisia päiviä on ollut.
Sohlolla ja Matinollilla onkin yhteinen toive säiden herralle: pisaraakaan vettä ei tarvitsisi enää tulla.