Tänä syksynä alkaa matkani kohti tuntematonta. Lähden seuraavaksi kymmeneksi kuukaudeksi vaihto-opiskelemaan Winnipegiin, Kanadaan.
En ole koskaan matkustanut yksin, saati sitten toiselle puolelle maailmaa. Nyt olen kuitenkin pakannut lähes koko elämäni yhteen matkalaukkuun. Tuttu ja turvallinen arki vaihtuu täysin uuteen ja tuntemattomaan. Uusi kulttuuri, uusi koulu, uusi koti, uudet ihmiset. Kaikki tulee muuttumaan.
“Olet kyllä rohkea, kun uskallat lähteä”, on lause, jonka olen kuullut useita kertoja viimeisen vuoden aikana. Joka kerta olen kiittänyt, mutta mieleeni on kuitenkin jäänyt kysymys: mitä rohkeus oikeasti tarkoittaa?
Usein rohkeudesta puhutaan kuin se olisi puhdasta pelottomuutta. Rohkea ihminen hyppää suoraan syvään päätyyn täysin epäröimättä. Hän tietää mitä haluaa, eikä mieti liikaa.
En kuitenkaan koe itseäni kovinkaan rohkeaksi. Mietin pitkään, uskallanko edes lähteä vaihtoon. Onko tämä varmasti oikea päätös? Mitä jos en sopeudu? Mitä jos en saa kavereita? Mitä jos tulee koti-ikävä? Mitä jos kaikki ei menekään suunnitellusti? Niin paljon kysymyksiä, mutta niin vähän vastauksia. Silti päätin lähteä.
Ehkä rohkeus onkin juuri sitä, että uskaltaa tehdä asioita, vaikka kuinka pelottaisi tai jännittäisi. Ei sitä, ettei pelkäisi ollenkaan. Olen myös huomannut, että rohkeuteen liittyy vahvasti epävarmuuden sietäminen. Kun lähtee kohti jotain uutta, ei voi tietää, mitä se tuo tullessaan. Ja ehkä juuri se tekeekin rohkeudesta vaikeaa.
Olisi niin paljon helpompaa lähteä, jos jo nyt tietäisin, että kaikki tulee menemään hyvin. Jos tietäisin varmasti, että saan kavereita, viihdyn koulussa ja tulen toimeen isäntäperheeni kanssa. Mutta en voi vielä tietää tätä kaikkea. Voin toivoa ja valmistautua parhaani mukaan, mutta lopulta minun pitää vaan luottaa siihen, että tulen pärjäämään tilanteissa, joita en osaa edes vielä kuvitella.
Uskonkin, että rohkeus on myös luottamusta itseensä. Ei ehkä niin, että uskoo onnistuvansa aina kaikessa, vaan myös, että uskoo pärjäävänsä vaikeissakin tilanteissa. Vaikka ensimmäinen koulupäiväni ei menisikään suunnitelmien mukaan tai jos tulee koti-ikävä, se ei tarkoita, että koko vaihtovuosi olisi epäonnistunut tai virhe.
Vaihtoon lähteminen ei ollut minulle vain yksi rohkea päätös. Ensin piti päättää hakea vaihtoon, sitten miettiä minne haluan lähteä, täyttää hakemuksia, odottaa vastauksia ja kertoa läheisille. Pitkän aikaa kaikki tuntui vain hauskalta ja jännittävältä ajatukselta. Nyt lähtö on kuitenkin niin lähellä, että asia alkaa tuntua paljon todellisemmalta.
Ja ehkä vaikeimmat rohkeuden hetket ovat vasta edessä. Kun tapaan viimein isäntäperheeni ja yritän ensimmäistä kertaa tutustua heihin. Kun astun ensimmäisen kerran uuden koulun ovista sisään enkä tunne vielä ketään. Kun joudun ensimmäisen kerran tekemään jotain yksin tai pyytämään apua. Voi olla, että silloin mietin vielä enemmän, olenko oikeasti tarpeeksi rohkea tähän.
En tiedä vielä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, mitä tulen kokemaan tai millaisena palaan takaisin Suomeen. Tiedän vain, että jos odottaisin hetkeä, kun en enää jännitä, saatan odottaa ikuisesti.
Uskon, että vaihtovuoteni aikana tulen oppimaan, mitä rohkeus minulle oikeasti tarkoittaa. Ehkä rohkeus ei olekaan sitä, että uskallan tehdä kaiken yksin, vaan myös sitä, että uskallan pyytää apua. Ehkä se ei ole sitä, etten koskaan pelkää, vaan sitä, etten anna pelon estää itseäni.
Olen saanut olla järjestämässä Pyhäjoen syysmessuja, jotka ovat lauantaina 12. syyskuuta. Messujen teemana on tänä vuonna rohkeus, mikä on mielestäni tärkeä osa jokaisen elämää. Me kaikki tarvitsemme sitä jossain vaiheessa elämäämme, oli kyse sitten muutosta toiselle puolelle maailmaa, uuden harrastuksen kokeilemisesta tai vaikkapa omien syysmessujen järjestämisestä. Rohkeus voi näkyä monella eri tavalla, eikä sen tarvitse aina olla mitään suurta ja näyttävää. Pienetkin askeleet voivat viedä meitä kohti unelmia ja samalla tehdä meistä entistä rohkeampia.
Jokaisen elämässä tulee vastaan tilanteita, jotka jännittävät, pelottavat tai ahdistavat. Silloin tärkeintä on vaan se, että uskaltaa yrittää. Minulle tällainen tilanne tapahtuu, kun nousen lentokoneeseen ja jätän tutun arjen taakse kymmeneksi kuukaudeksi. Jollekin toiselle rohkeus voi tarkoittaa jotain ihan muuta. Ehkä juuri sen takia rohkeutta on niin vaikea määritellä vain yhdellä tavalla. Ulospäin se voi näyttää isolta päätökseltä, mutta olla myös jotain sellaista, mistä muut eivät edes tiedä.
Toivon, että tämän vuoden syysmessujen teema saa myös muut miettimään, missä asioissa he voisivat olla rohkeampia ja miten he voisivat päästä lähemmäs unelmiaan. Kaikilla meillä on omat pelkomme ja epävarmuutemme, mutta niiden ei tarvitse estää meitä tekemästä asioita, joita oikeasti haluamme.
Kirjoittaja on Pyhäjoen lukion opiskelija.