Koronapandemia on iskenyt kovaa kouluihin. Keväällä koulut siirtyivät etäopetukseen, mikä sujui enimmäkseen hyvin. Jakso toi kuitenkin aiempaa selvemmin esiin oppilaiden erilaiset lähtökohdat ja kasvatti osaamis- ja hyvinvointieroja. Kuormitus lisääntyi niin oppilailla kuin opettajillakin.
Parhaillaan koronaepidemia pahenee, mutta on syytä pyrkiä turvaamaan koulujen mahdollisimman normaali toiminta. Edelleen pitää noudattaa väljyyteen ja hygieniaan liittyviä varotoimia, jotta etäopetukseen jouduttaisiin siirtymään vain vähän.
Lähiopetus ei ole tärkeää vain siksi, että oppilaat ja opiskelijat omaksuisivat opetussuunnitelmien mukaiset tiedot ja taidot. Kysymys on laajemmasta hyvinvoinnista, jota koulu edistää.
Varsinkin nuorten elämänhallinnan kannalta päivittäiset rutiinit ovat tärkeitä. Koulussa tavataan kavereita, kohdataan aikuisia ja opetellaan yhdessäoloa ja vuorovaikutusta.
Opettajien on voitava keskittyä perustehtäväänsä
On huolehdittava myös opettajien hyvinvoinnista. Kuormitusta ja stressiä vähentää se, jos tehtäviä priorisoidaan tarkoituksenmukaisesti. Opettajien on voitava keskittyä perustehtäväänsä. On hyvä käyttää harkintaa esimerkiksi siinä, mitkä projektit ja kehityshankkeet voi mahdollisesti siirtää myöhempään ajankohtaan. Jaksava opettaja on myös oppilaan etu.
Koronavirus kurittaa kuntienkin taloutta, mutta opettajien lomauttaminen on lyhytnäköistä. Lapset ja nuoret tarvitsevat riittävästi aikuisia arkeensa. Poikkeusoloissa tarve vielä korostuu, koska turvattomuuden tunne lisääntyy.
Lomautuksista saatavat säästötkin ovat kyseenalaisia, koska vastaavasti tulevaisuudessa tarvitaan kalliita tukitoimia. Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut avustusta koronahaittojen korjaamiseen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Avustusta voidaan periä takaisin, jos kunta lomauttaa avustuksen kohteena olevien toimintojen henkilöstöä.
Koulussa pitää olla riittävästi aikuisia
Kuluvana syksynä ovat puhuttaneet kouluissa tapahtuva kiusaaminen ja väkivalta. Kyseessä on valtava ongelma, jota ei saa vähätellä ja katsoa läpi sormien.
Emme salli henkistä tai fyysistä väkivaltaa aikuisten työpaikoilla. Miksi katsoisimme sitä läpi sormien kaikkein herkimmässä iässä olevien keskuudessa? Kouluaikainen kiusaaminen jättää usein pysyvät arvet ja johtaa pahimmillaan pitkäaikaisiin mielenterveyden ongelmiin.
Kiusaamista ja väkivaltaa tulee torjua kaiken aikaa kouluarjessa. Koulussa on oltava riittävästi aikuisia, joilla on tarpeeksi aikaa, jotta myös välitunnit ovat kaikille turvallisia.
Koulussa pitää puhua kiusaamisesta, ja tunne- ja vuorovaikutustaitoja on syytä opettaa. Tiedollisten tavoitteiden lisäksi oppitunneilla pitäisi välillä jäädä aikaa keskustelulle siitä, miten voidaan yhdessä luoda myönteistä ja turvallista kouluilmapiiriä. Tässäkin asiassa ongelmien ennaltaehkäisy on avainasemassa.
Kiusaaminen on tutkitusti ryhmäilmiö, ja siinä ovat osallisina eri rooleissa monet muutkin kuin kiusaaja ja kiusattu. Siksi ongelman voittaminenkin vaatii taustasyihin paneutumista, laajaa keskustelua ja toimintakulttuurin muutosta koko yhteiskunnassa.
Myös ammattilaisia tarvitaan lisää. Hallitusohjelman mukaisesti koulukuraattoreille ja psykologeille säädetään sitovat mitoitukset. Hallitus on käynnistämässä koulupudokkuutta ehkäisevän ohjelman, ja kouluihin muun muassa palkataan opettajien oheen muuta kasvatuksellista henkilökuntaa.
Hyvinvoinnin parantamiseen ei ole vippaskonsteja
Suomessa on edelleen yksi maailman parhaista kouluista, josta voimme syystä olla ylpeitä. Kansainvälisten kouluvertailujen perusteella meillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää hyvinvoinnin parantamiseksi.
Siihen ei ole yhtä lääkettä eikä vippaskonsteja, vaan on huolehdittava sekä riittävistä resursseista että sellaisesta jokapäiväisestä koulukulttuurista, jossa jokaisen on turvallista opiskella.
Pelkät opilliset tavoitteet ja niiden vertailu eivät riitä. Jospa vastaisuudessa kiinnittäisimme enemmän huomiota siihen, kuinka hyvinvointiin liittyvät toiveet ja tarpeet toteutuvat?
Li Andersson (vas.) on opetusministeri ja Arno Kotro opettaja sekä opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja.