Koronaepidemia on heittänyt meidät tilanteeseen, jossa intressiryhmän etua tavoitteleva politikointi, teknologiset esteet tai jumiutuneet käyttäytymismallit eivät ohjaa päätöksentekoa.
Niitä korvaamaan on otettu toisenlaisia asioita: tieteellinen tieto, arvojohtajuus, parlamentaarinen yhteistyö ja kokemusten vaihto muiden maiden kanssa – sekä koetusta oppiminen.
Miten käy, kun kriisivaiheesta siirrytään uuteen normaaliin? Annetaanko vanhojen ohjaavien tekijöiden palata vai onko Suomessa rohkeutta lähteä uudistamaan päätöksenteon perusteita kestävämmän kehityksen suuntaan?
Yksi mittari tälle on hallitusohjelman mahdollinen päivitys ja tietenkin sen toimeenpano.