Pu­hee­nai­he: Voiko ve­si­voi­ma­loi­ta purkaa poh­joi­ses­sa?

Sunnuntaina Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa vesivoimapatojen purkamiseen.

Hämyhete Viinivaaran pohjavesialueella. Oulun Vesi tekee alueella maastotutkimuksia. Kyseessä on tutkimuspato.
Hämyhete Viinivaaran pohjavesialueella. Oulun Vesi tekee alueella maastotutkimuksia. Kyseessä on tutkimuspato.
Kuva: Torvinen Maiju

Sunnuntaina Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa vesivoimapatojen purkamiseen.

Laatokan järvilohen nousu Hiitolanjoen latva-alueille mahdollistuu, kun voimalapadot puretaan ja kosket ennallistetaan luonnontilaan Suomen puolella Etelä-Karjalassa. Vapaana virtaavat kosket lisäävät uhanalaisen kalan lisääntymispaikkoja. Samalla ihmisten virkistysmahdollisuuksia ja kalastusmatkailua voidaan kehittää.

Voisiko vesivoimaloita purkaa myös Pohjois-Suomessa virkistyskalastuksen hyväksi?

Ratkaisu äänin 3-2 kyllä voisi purkaa.

Perhokalastaja, näyttelijä Jasper Pääkkösen mielestä Hiitolanjoki tulee osoittamaan kuinka patojen purkamisessa voittavat kaikki eli luonto, alueen virkistyskäyttö ja matkailuelinkeino.

– Patojen purkamista vastustavat tahot argumentoivat kantaansa pelotteilla, että sähköntuotanto lakkaa ja mistä saadaan sähköä töpseleihin. Heiltä unohtuu mainita, että kaikki Suomen pienvesivoimalat tuottavat yhteensä vain 0,2 prosenttia koko maan sähköstä. Monilla näistä luonnon kannalta tuhoisista padoista lämmitetään vain muutama sähkösauna, Jasper Pääkkönen sanoo.

Hänen mielestään Tengeliönjoen padot Torniojoella sekä Inarin Kirakan voimalaitos tulisi purkaa pohjoisessa.

– Molemmissa on menetetty komeat kosket ja tuhottu arvokkaat vaelluskalakannat. Luonto- ja kalastusmatkailu toisi ympärivuotisuutta pohjoisen matkailulle, mutta padotut vesistömme eivät nykytilassaan kalastuselämyksiä tarjoa. Tengeliönjoen Kaarannekosken padon alta paljastuisi matkailuvaltti, joka on 16 metriä korkea, aikoinaan Länsi-Lapin upeimpana pidetty koski.

Suomen 220 toiminnassa olevasta vesivoimalaitoksesta noin 40 prosenttia on alle yhden megawatin laitoksia, joista pieni osa sijaitsee Keski-Suomesta pohjoiseen. Erikoistutkija Pauliina Louhi Luonnonvarakeskus Lukesta sanoo, että näillä vesivoimalaitoksilla ei ole merkitystä maamme energiatuotannon kannalta, mutta vesistöjen hyödyt vaelluskaloille tai ihmisten virkistyskäytölle voisivat olla paikallisesti suuria.

– Jokainen luonnollisesti lisääntyvä vaelluskalapopulaatio on tärkeä luonnon monimuotoisuuden kannalta etenkin ilmaston muuttuessa. Resurssien löytyminen toiminnan lopettamiseen, alueiden kunnostamiseen ja muihin mahdollisiin tukitoimenpiteisiin tulee kuitenkin varmistaa ensin, Louhi toteaa.

Myös ympäristöjärjestö WWF Suomen sisävesiasiantuntija Elina Erkkilä huomauttaa, että suuri osa Suomen vesivoimalaitoksista on pieniä, energiantuotannon kannalta käytännössä merkityksettömiä.

– Purkamisen lisäksi patoja voi myös ohittaa. Suurempien voimalaitosten tulisikin rakentaa luonnonmukaiset kalatiet. Voimalaitosten lisäksi vesistöissä on paljon muitakin esteitä, esimerkiksi rumpuja. Niiden poistaminen tai ohittaminen on myös tärkeää.

Erkkilä pitää mahdollisuuksia Pohjois-Suomessa virtavesilajiston, kuten vaelluskalojen, elvyttämiseen "huikeana", sillä veden laatu on pääosin hyvä pohjoisessa.

– Kirkas happirikas vesi on oiva koti virtavesien eliöille jahka ne pääsevät liikkumaan vapaasti.

Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelän mukaan pohjoisen isot joet Oulujoki, Iijoki ja Kemijoki ovat sähköjärjestelmän kulmakiviä Suomessa.

– Ne tarjoavat paljon uusiutuvaa päästötöntä sähköä ja säätökykyinen vesivoima mahdollistaa muun muassa tuulivoiman osuuden kasvattamisen sähköjärjestelmässämme. Säätövoiman merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa päästötön sähkö, kuten vesi-, tuuli- ja ydinvoima, ovat keskeisessä roolissa.

Leskelän mielestä suurissa joissa vaelluskalojen palautus ja vesivoima voidaan sovittaa yhteen.

– Tämä onkin jo tekeillä kaikissa näissä joissa. Patojen purkaminen voi olla ratkaisu yksittäisissä pienissä kohteissa.

Energia-asiantuntija Pia Oesch Huoltovarmuuskeskuksesta toteaa myös, että pohjoisen vesivoimaa ei ole syytä purkaa.

– Vesivoima on arvokasta säätövoimaa, jota ei kyetä nykytekniikalla korvaamaan. Voimakkaassa muutoksessa oleva sähköjärjestelmämme tarvitsee enenevässä määrin säätövoimaa, jotta järjestelmä voi hallitusti vastata ilmastomuutoksen haasteisiin. Tavoitteena on, että Suomessa tuotettu sähkö on lähes kokonaan hiilidioksidipäästötöntä.

Oeschin mukaan vesivoiman vahvuuksia ovat myös sen uusiutuvuus ja kotimaisuus. Hänen mielestään Pohjois-Suomen voimatalousjokien, kuten Oulu-, Ii- ja Kemijoen vesistöjen kalataloutta on kehitettävä siten, etteivät toimenpiteet rajoita vesivoiman tuotantoa.

Mitä mieltä olet vesivoimaloista Pohjois-Suomessa? Voitaisiinko niistä osa purkaa kalastusmatkailun ja virkistyskalastuksen hyväksi? Pitäisikö koskia palauttaa luonnontilaan rakennetuilta padoilta? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.