Sunnuntain lehdessä Kalevan kokoama Sunnuntaikäräjät-raati ottaa kantaa elokuva-alalla ilmenneisiin väärinkäytöksiin.
Yleisradion maanantaina julkaisema uutinen ohjaaja Aku Louhimiehen alistaviksi ja nöyryyttäviksi koetuista ohjausmetodeista herätti kiivaan keskustelun näyttelijöihin koskevista väärinkäytöksistä ja elokuva-alan toimintakulttuurista. Aiemmin tänä vuonna elokuva-alalla työskentelevät naiset kertoivat professori Lauri Törhösen vuosia jatkuneesta ahdistelusta. Tarvitseeko elokuva-ala eettiset ohjeet?
Raadin ratkaisu äänin 5–0: elokuva-alalle tarvitaan ohjeistus.
– Erittäin tärkeän #metoo-liikkeen aikana on tullut esiin vastenmielisiä esimerkkejä vallan väärinkäytöstä elokuva-alalla, Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarinen toteaa.
– En väitä, että nämä tapaukset olisivat ainoita, mutta suurin osa elokuva-alan tekijöistä ja tuottajista toimii asiallisesti toisia kunnioittaen ja he ovat pöyristyneitä tällaisesta käytöksestä. Siksi vastaan kyllä, vaikka suurin osa alan tekijöistä ei tarvitse erityisiä ohjeita käyttäytyäkseen kuten sivistyneen ihmisen tulee, Saarinen jatkaa.
– Joukossamme on kuitenkin joitakin, jotka eivät tätä ymmärrä ja siksi meidän pitää laatia heitä varten ohjeet oikeasta käytöksestä ja heidän uhreilleen ohjeistus siitä, miten kertoa väärinteoista eteenpäin.
– Hyvälle työyhteisölle on ominaista, että sen työntekijät ovat yhdenvertaisia ja kunnioittavat toisiaan, johtaja Jorma Waldén opetus- ja kulttuuriministeriöstä toteaa.
Ammattimainen ja itseään arvostava ala ei Waldénin mukaan saa suvaita minkäänlaista epäasiallista kohtelua eikä häirintää. Elokuva-ala on valmistellut ohjeistuksen erityisesti seksuaalisen häirinnän ehkäisyyn.
– Opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa hyvien käytäntöjen kehittämiseen ja edellyttää, että elokuvatuotantoihin omaksutaan menettelyt, joilla mahdolliseen häirintään ja epäasialliseen käytökseen voidaan puuttua tehokkaasti. Epäkohdat pitää voida tuoda esiin ilman pelkoa työn menettämisestä tai muista kielteisistä seurauksista, Waldén linjaa.
– Eettiset ohjeet olisivat tarpeelliset sekä elokuva-alalla että muissa medioissa työskenteleville – mukaan lukien teatteri ja muut esittävät taiteet. Journalisteillahan sellaiset jo onkin, Tampereen yliopiston teatterityön professori Pauliina Hulkko sanoo.
Hulkko näkee eettisen ohjeistuksen kehyksenä, joka suojaa sekä työntekoa yleensä että taiteellista työskentelyä erityisesti.
– Yhdessä jaettu eettinen perusta vahvistaa keskinäistä luottamusta ja edesauttaa näin vapaan ja luovan ilmapiirin syntymistä.
– Jokainen työryhmän jäsen vastaa kuitenkin itse käytöksestään, oli hän sitten työntekijä tai työnantajan edustaja. Eettinen ohjeistus ei siis ole pelkkä käytössäännöstö, Hulkko korostaa.
– Kiinnostavampaa tässä tapauksessa kuin se, miten yksittäinen ohjaaja on toiminut, on se, että tämä asia ja tällainen käyttäytyminen on ollut alalla tiedossa pitkään, mutta siihen ei ole puututtu, teatteriohjaaja Olka Horila pohtii.
– On hiljaisesti hyväksytty kiusaaminen, arvostettu, myönnetty rahaa ja annettu uusia mahdollisuuksia, hän jatkaa.
– Rakenteissa on siis iso ongelma. Rakenteita pitää muuttaa ja rakenteiden toimintatapoja pitää tarkastella, Horila toteaa.
– Ehdottomasti. Mutta ne voidaan luoda vasta, kun alalla on toimiva keskusteluyhteys ja luottamus. Nyt niin ei ole. Ainakaan näyttelijöiden näkökulmasta, Näyttelijäliiton toiminnanjohtaja Elina Kuusikko toteaa.
– Näyttelijöillä ei ole työehtosopimusta, koska tuotantoyhtiöt ovat kieltäytyneet neuvottelemasta. Jokainen näyttelijä aloittaa työsuhteensa altavastaajana ja joutuu neuvottelemaan kaikki työehtonsa itse. Eli käytännössä hyväksymään ne ehdot, jotka tarjotaan, koska muuten työ jää saamatta, hän lisää.
Kuusikon mukaan #metoo ja Louhimies-case ovat osoittaneet millaista jälkeä syntyy, kun edes perusrakenteet eivät ole kunnossa.
Mitä mieltä olet elokuva-alan eettisten ohjeiden tarpeellisuudesta? Vastaa kommentoimalla tätä juttua.